Hullunkurinen Hullu Circus

Parempi maailma

2012-02-27T19:01:00.004+02:00

Kauan kaivattu talviloma alkoi.
Ajelin lasten kanssa Kuopioon lauantaina. Vietimme rentouttavat kaksi päivää ystävien luona. Bonuksena päästiin ajelemaan rattikelkalla ja kokeilemaan pilkkimistä.
Ja me paransimme maailman suklaan ja punaviinin voimin lasten nukahdettua. Voiko sitä enempää toivoa.

Nyt lomaillaan tämä viikko ilman suurempia suunnitelmia. Tehdään just sitä mitä sattuu huvittamaan. Ehkä me valutaan pitkin lattioita yöpaidat päällä koko viikko. Tai sitten me tehdään jotain ihan muuta.

Ja nyt me menään koko porukka syömään Esikon leipomaa pannukakkua iltapalksi.

(Miksi se on muuten niin, että me ollaan Ukon kanssa aina eri aikaan lomalla? Nytkin se tekee iltavuoroa koko viikon. Tylsää!)

Väsyttää

2012-02-17T20:45:00.004+02:00

Pari viikkoa käytännössä ilman vapaapäiviä, pms, väsymys, herjaileva esiteini, mököttävä mies ja äksyilevä pomo.
Tarvitaanko muuta?

Olen ollut lievästi sanottuna alavireinen tämän viikon. Kaikki on ärsyttänyt ja ottanut päähän. Suklaata on mennyt enemmän kuin laki sallii. Ja sekin on vain hetken helpotus. Sitten ottaa vaan lisää päähän.

Koko viime viikon ruokalaskun summa oli n. 150€. Ja nyt alkavalle viikolle on jo investoitu saman verran.

Viikon ruokalista:

Pe: itsetehty pizza
La: lohkoperunat ja kalaa
Su: Janssoninkiusaus
Ma: viikonlopun jämät
Ti: Lihapullat ja spagetti
Ke: Kasvissosekeitto (ei ehditty syömään tällä viikolla)
To: kanankopia ja riisiä lisukkeineen

Ostoslista oli kilometrin pituinen...

Tänään vietin Esikon kanssa kahdenkeskistä aikaa. Esikko tarvitsee sitä enemmän kuin muut yhteensä. Poju lähti mummulaan yökylään ja Esteri oli kaverillaan illan. (Ja ei varmaan tarvi kertoa, että Ukko oli ja on edelleen iltavuorossa, blaah)
Leivottiin pizzaa kahdestaan ja katseltiin Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja. Oli oikeasti kerrankin kivaa. Esikosta ei oikeasti tiedä koskaan. Se nimittäin voi käyttää oman äitiaikansa huutamiseen ja rähjäämiseen. Tarvisin esiteinimielialailmapuntarin. Jos tiedätte mistä niitä saa, niin kertokaa ihmeessä. Auttaisi vähän ennakoimaan tulevaa.
Kurjinta tässä on se, että kun Esikko on kaikkein kipeimmin oman äitiajan tarpeessa, olen yleensä niin kurkkuani myöten täynnä sen kiukuttelua, että en todellakaan haluaisi "palkita" lasta. Välillä Esikon kanssa eläminen on varsinaista tasapainoilua.
No, tänään ladattiin akkuja. Ja nautittiin oikeasti.

Tunnustuksia ja haasteita

2012-02-12T19:30:00.003+02:00

Sain Vintiltä alla olevan maininnan. Kiitos.

Seuraavaksi pitää kertoa itsestään viisi asiaa ja jakaa tämä eteenpäin viidelle.

Esikkko ja Siskoni ovat kaksi ainoaa ihmistä jotka saavat minut raivostumaan alta kahden minuutin. Muut saavat yrittää, mutta eivät pääse lähellekään.
Olen vahingossa nykyisessä ammatissani. En ole hakenut nykyistä paikkaa. Ja taidan olla itse kaikkein yllättynein, että viihdyn työssäni.
Luen kioskikirjoja. Pystyn lukemaan yhden parissa tunnissa. Lukemani ärsyttää välillä suunnattomasti, mutta silti luen niitä aina uudelleen.
Olen peruslaiska luonteeltani. Jos joku juoksee, niin minä kyllä juoksutan.
Inhoan häsläyskomedioita, en pysty katsomaan esim. Putousta tai myötähäpeäelokuvia.

Jaan tämän EllenMariaalle, koska hän on ihku, Hymytytölle, joka on uusi tuttavuus minulle ja J.B:lle, jonka todella toivon löytävän valon elämäänsä. Muilla tämä on tainnut jo kiertääkin.

Sain Marikalta toisenkin haasteen: Jos minä saisin päättää...

olisi mahdollisuus valita ollako lasten kanssa kotona vai tehdä töitä joutumatta miettimään toimeentuloa tai muiden mielipiteitä
murrosikää ei olisi...
lasten ja nuorten mielenterveyteen satsattaisiin monin kerroin rahaa
ymmärtäisin Esikko paljon paremmin ja pystyisin helpottamaan hänen taakkaansa
olisin tietenkin hoikka ja hohdokas (oma napa, lähin napa)
ja sitten tietenkin meillä olisi se talo ja ja ja ... sitten mennäänkin jo niin maallisiin, että

En tiedä kenelle tämän jakaisin. Valitsen juuri sinut vastaamaan tähän, jollet jo ole vastannut.

Unelma sitä ja unelma tätä

2012-02-11T19:06:00.002+02:00

Lueskelin eilen Iltasanomien otsikoita. Jungerien unelma-avioliitto kriisissä, kriisin taustat ym.
En lue juurikaan iltapäivälehtiä. Tämä otsikko sai minut miettimään. Mikä tekee liitosta unelmaliiton?

Onko lehtien unelmaliitot aina ulkoista kiiltoa. Kaksi kaunista, menestyvää ihmistä, iso talo, hyvät ammatit. Sekö se unelma on?
Miksei oma liittoni ole unelmaliitto? Entä naapurin avioliitto, miksi se on huonompi kun esim. Jungerien?
Entä jos olen tavis, persjalkainen tallukka, onko minulla mitään mahdollisuutta saavuttaa unelmaa? Ja jos luetaan yhtään enempää lehtiä ym., niin eikö aika moni näistä ns. unelmaliitoista päädy eroon kovin usein. Ja sitten itketään. Kohta poseerataan uusi kulta kainalossa.

En usko, että se unelmapuoliso on se lehden kiiltokuvapoika. Se unelmaliitto koostuu arjen pienistä teoista, toisen huomioimisesta ja välittämisestä. Tuskin meistä kovinkaan moni on mennyt naimisiin tai parisuhteeseen ylipäätään niin, että en nyt saanut Johnny Deppia, vaikka halusin, niin otanpa tämän vaikkapa riston nyt tästä sitten. Eikö meistä jokainen elä omaa unelmaansa sillä hetkellä.

Samaten tuntuu siltä, että meidän kaikkien pitäisi tavoitella sitä samaa unelmaa: täydellistä ulkonäköä, isoa palkkapussia, kuuluisuutta ym. Se oma onni ja unelma pitäisi löytää jokaisesta päivästä, sen kaiken tavallisuuden alta. Käy ne kiiltokuvatkin kakalla ja nekin saattaa kuorsata nukkuessaan.

En vaihtaisi omaa liittoani, se on minun unelmani, minun rakkauteni ja kovan ja vaikean työn tulosta. Haluan ajatella, että voin saavuttaa omat unelmani. Miksi minun pitäisi haluta juuri sitä mitä joilla muulla on. En suostu ajatukseen, että oma elämäni ei ole tarpeeksi hienoa tai arvokasta. En ehkä ylitä lehtien uutiskynnyksiä, ja miksi pitäisikään, mutta ei tämä ole yhtään sen vähäpäöisempää kuin kenenkään muunkaan elämä.

(Kateellinen akka täällä istuu lauantai-iltana koneella ja vain haaveilee glamourista elämäänsä, haa-haa.)

Kaupassa käynti

2012-02-11T18:50:00.002+02:00

Tein eilen Prismassa viikon ostokset, Esikon kanssa. Siitä reissusta hupi oli kaukana. Pienen mittailun ja sovittamisen jälkeen huono äiti tunnustaa, Esikon kengät todella ovat pienet. Ostettiin siis kengät. Se oli hermoja raastava kokemus. Saimme aikaa kulumaan kenkähyllyllä n. 45 minuuttia. Meinasin saada itkupotkuraivarit kenkähyllyjen välissä. Harkitsin myös vakavasti repiväni kengät hyllyistä ja mielipuolisesti karjuen heitellä niitä ympäriinsä. Mietin myös lapseni kuristamista, kuten myös kaupan vaihtoa ja sekä olin jo sanomassa myös, että kävele liian pienillä kengillä.
Olemme molemmat hengissä. Suurempaa vahinkoa ei taphtunut, emme tarvinneet ulkopuolista apua. Eikä kaupan henkilökunnan tarvinnut viedä seonnutta äiti-ihmistä pakkopaidassa ulkona odottavaan piipaa-autoon. Lepuutin hermojani myöhemmin yksinäisellä kirjastoreissulla, isolla bebe-leivoksella ja kahvilla ystävän kanssa.

Ostimme
Pojulle ja Esikolle coretex-kengät
vanupuikkoja
shampoota
Pojulle hammastahnaa
siteitä
leivinpaperia
maitoa yhteensä 8,5l
leivontamargariina
juustoa
kinkkua
hedelmiä: ananas, päärynät, appelsiineja
lohta
katkarapuja
creme bonjour cousine-purkki
tagliatelle-pastaa
paseerattua tomaatti x2
sipulia
pekonia
2 pss ranskalaisia
iso nakkipaketti
ketsuppi
kananmunia
ohrajauhoja
perunoita
kesäkurpitsa
sulatejuustoa
makaronia
jeuhelihaa
pinaatttia
raejuustoa
karkkipäivän karkit

Esikko osti myös omilla rahoillaan Simpson-makaroneja

Rahaa meni 246€, ruuan osuus oli 104€, loput meni kenkiin.

Viikon ruokalista

Pe: Nakit ja ranskalaiset
La: kala-katkarapukastike ja pasta
Su: Papu-pekonipata
Ma: Nokkosletut
Ti: Kasvissosekeitto
Ke: Makaronilaatikko
To: Spagetti ja pinaattikastike

Viikon ostokset

2012-02-08T08:11:00.004+02:00

Älä käytä rahaa-viikko sujui joten kuten.

Suunnuntaina jouduin ostamaan Esikolle antibiotit poskiontelon tulehdukseen ja maksoin lääkärikäynnin. Rahaa meni 70€. Sen lisäksi oli pakko käydä lähikaupassa ostamassa hammastahnaa. Ostin samalla itselleni ja Esikolle pätkikset, piimäpurkin leipäkoneleipää varten ja paketin meetwustia. Rahaa meni 7€.

Maanantaina en ostanut yhtään mitään.

Tiistaina oli pakko käydä kaupassa. Ostin 2 paketti tarjouskanaa, aurajuuston, kaksi pakettia nenäliinoja, kaurahiutaleita ja vissypullon (0,5l, turhake, olisin voinut odottaa janoni kanssa kotiin, mutta en jaksanut), paketti Ibumaxeja ja paketti PamolF:ää. Ukko ja Poju sairastavat vuorostaan. Tytöt paranivat jo joten kuten. Rahaa meni yhteensä kauppaan ja apteekkiin 25€.

Keskiviikkona en ostanut yhtään mitään.

Tostaina jouduin ostamaan eväät töihin, koska unohdin valmiit eväät kotiin jääkaappiin. Rahaa meni 7€, sämpylä+kahvi yhden asiaks kohteen ruokalassa ja Saarioisten valmisateria. Ja kävin hakemassa apteekista Ukolle lääkkeet poskiontelontulehdukseen 29€.

Eli rahaa on ruokakauppaan mennyt 24 €. Ukko on käynyt ostamassa lähikaupasta jotain yhteensä 10€:lla.

Lääkäri maksoi 55€ ja lääkkeet yhteensä 55€. Lapsilla on vakuutukset. Eli saamme lääkärinpalkkion ja reseptilääkkeisiin menneet rahat takaisin jossain vaiheessa.
Käytimme rahaa ruokaan viikon aikana 104€. Apteekkiin ja lääkäriin menivät sitten ne loput. Ei meillä kyllä enää normaalisti mene noin paljon lääkkeisiin ym. Epänormaali viikko siis.

Perjantain kauppalista on pitkä. Esikko kiukuttelee, kun en osta kuulemma ikinä mitään. Ja juuri nyt olis ihan pakko saada uudet kengät, kun ugg-jäljitelmät hajosivat. Koretex-kengät eivät ole in. Sanoin, että sulla on kengät ja hyvät sellaiset. Ole ystävällinen ja käytä niitä. Uusia kenkiä ei tipu. Kaiken lisäksi nämä kyseiset Vikingin kengät ovat Esikon itsensä valitsemat...
Nyt pitää saadaa Simpson-makaroneja, kuulemma. Esikon koko elämä riippuu niistä. Niinpä...

Nyt jatketaan. Ensi viikon ruokalista on jo valmiina. Katsotaan kuinka sujuu.

Helmikuun resepti

2012-02-06T16:13:00.004+02:00

Tässä Marikan toteuttama reseptihaaste.

Kaali-kebabwok (tämä on varastettu Pojun kummitädiltä)

Kaalia oman maun mukaan
1 iso pussi wok-vihanneksia
Kebablihaa pakkastealtaasta (Korv Göran on hyvää)
SweetChili-kastiketta
Nuudeleita

Laita jäiset lihat wokkipannuun.
Sulata. (ihanne tilanteessa ehdit sulattaa lihat etukäteen)
Lisää suikaloitu/silputtu kaali.
Kippaa wokkiviannekset joukkoon.
Anna hautua välillä sekoittaen, niin että kaali on kypsää.
Laita mausteita ja chilikastiketta oman maun mukaan.
Keitä nuudelit. Sekoita joukkoon, jos haluat. (itse syön ilman nuudeleita, mutta lapset haluavat niitä)

Valmistusaika n. 30 min

Haastan mukaan: Maureenin , Kirsun ja Veelan

Säännöt:
Jaa blogissasi halpa, helppo ja nopea perheen arkiruoka. Ainekset, keskimääräinen valmisteluaika, mahdolliset lisukkeet ja jälkiruuat.
Haasta mukaan 3 kotikokkia.
Vinkkaa vaikka Marikalle, että olet osallistunut: yritän kerätä reseptit omalle sivulleen (jos osaan tehdä!)

Säästöviikko

2012-02-05T08:38:00.004+02:00

Marika aloitti jo pari viikkoa sitten ruokalistojen tekemisen ja katsoi kuinka paljon rahaa menee ruokaan. Tästä innostuneena kokeilin jo viime viikolla pitkästä aikaa koko viikon ruokien suunnittelua ja yritin minmoida ostokseni. Nyt tulevalla viikolla on oikeastaan pitkään aikaan ihan pakko minimoida ostokset ja olla ostamatta mitään ennen loppu viikkoa. Rahat ovat kerrankin oikeasti loppu. Olemme maksaneet tässä kuussa 800€ ylimääräisiä laskuja; auto hajosi 550€, sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon (ajoin kameraan) 85€, pari lääkäri laskua 100€ ja lääkkeet päälle. Lisäksi maksoimme kahden isomman lapsen kevään musiikkiopistomaksut yht. 560€, tämä oli tiedossa ja tähän oli varauduttu. Muihin, kuten autoremppaa, ei sitten kyllä oltu varauduttu.

Viime viikolla kauppaan meni yhteensä 180€. Ylimääräisiä oli korvakuumemittari (40€) ja kummitytölle alesta pipo. Ruokaan meni siis n. 120€. Kauppalistaa en muista, mutta syötiin seuraavasti.

Sunnuntai: Jauhelihakastike ja perunat
Lapset söivät iltapäivällä omasta toivomuksesta lihaperunasoselaatikkoa (yäk)

Ma ja ti: makaronilaatikkoa ja salaattia, punajuurisalaattia, ketsuppia.

Keskiviikkona: siskonmakkarasoppaa

Torstaina: siskonmakkarasoppaa ja vaihtoehtona lihapullia

Perjantaina: Riisiä, currykastiketta, kanaa ja wok-vihanneksia

Ruokalistakaan ei pitänyt ihan paikkaansa, koska tytöt sairastuivat ja olivat kotona Ukon kanssa. Alkuperäinen ruokalista oli tehty niin, että me kaikki syömme vain yhden ruuan aamu- ja iltapalan lisäksi kotona. Siksi piti käydä keskellä viikkoa uudestaan kaupassa. Onneksi mehut löytyvät omasta kellarista.

Ja nyt köyhäilyviikko:

Lauantai: Makkarapannu, itseleivotut Runebergin tortut ja sämpylät

Sunnuntai: Kaalipataa, puolukkahilloa, teeleipiä

Maanantai: Kaalipataa ja Pojulle lihapullia. Se kun inhoaa kaalipataa

Tiistai: Jauhelihasoppa

Keskiviikko: Soppaa, jos on jäljellä. Muuten kinkkulaatikkoa

Torstai: Kinkkulaatikkoa/ kaali-kebabwokkia nuudeleilla

Perjantai: Kauppapäivä! Kaali-kebab-wok nuudeleilla, jos sitä on jäljellä

Eilisen kauppalista:

3x 1.5l rasvatonta maitoa
3l laktoositonta rasvatontamaitoa (Poju ei voi juoda tavallista)
Voileipämargariinia
Leivontamargariinia
Mehusoppaa 2 prk
Rahkaa 2 isoa prk
Kinkkua leivän päälle
Jauhelihaa 2x 700g
3 pussia keittojuureksia
Paketti bratwurstia, raakamakkaraa
1 pss sadonkorjuun vihanneksia
Kikkukuutioita
Perunasipulisekoitus 1kg
Ruokakerma 0.5l
Iso kaali
2 pss wok-vihenneksia
Kebablihaa pakkasesta, perhekoko
Munia, iso kenno
Sekavuhenneksia (ukon eväisiin)
Raejuustoa
Rypsiöljyä
Piparkakkuja (runebergin torttuihin)
Lihapullia 1pss Pojulle
Helmisuurimoita
Hapankorppuja
Kanaa (Ukon eväisiin ensi viikolle)
2 rasiaa viinirypäleitä
Suklaata lasten karkkipäivää varten

Rahaa meni 70.71€

Loppu viikosta ostin kaapin täyteen vihanneksia ja hedelmiä. On tomaattia, kurkkua, salaattia, omenoita, mandariineja, porkkanoita... Siksi ostoslistasta puuttuvat nämä tällä kertaa. Ihan vaan kun joku sitä kuitenkin ihmettelee, että eikö se akka syötä lapsilleen ollenkaan tuoreita. Ja pakkanen on täynnä marjoja.

Nyt yritetään niin, että ei tarvisi ostaa juuri mitään ennen perjantaita. Rahaa on tilillä n. kymppi ja rahapussissa se sama kymppi. Ukolla on vähän enemmän. Ei me nälkään kuolla. Tämä on hyvä muistutus niistä ajoista missä oltiin n. 10 vuotta sitten. Minä jäin kesken opiskelujen äitiyslomalle ja Ukko kävi osa-aika töissä opiskelujen ohella. Ollaan me onnekkaita siihen verrattuna. Nyt ei enää tule ahdistusta laskujen ym. takia. Hyvällä mallila on elämä vaikka välillä narisuttaakin.

Tahtoo

2012-01-25T21:21:00.002+02:00

Tahtoo, tahtoo... Saan kohta kunnon itkipotkuraivarit meidän asunnon kanssa. Tää ei toimi!

Ollaan asuttu kuusi vuotta tässä kämpässä. Koskaan tämä ei ole tuntunut kunnon kodilta. Hyviä puolia on. Ihan oikeasti on.
Isot huoneet, kaksi vaatehuonetta, kaksi vessaa, halpa vuokra.
Miinuksia: huono sijainti, levoton asuinalue, pieni keittiö, pieni olohuone, eteinen on käytävä, kylpyhuone on olematon ja Poju ja Esteri tarvitsevat jossain kohtaa omat huoneet.

Eilen meni lopullisesti hermo. Yritin tunkea kylpyhuoneeseen kuivumaan kahden lapsen märkiä ulkovaatteita. Jos laittaa kylpyhuoneeseen ulkovaatteet kuivumaan, niin missä käydään suihkussa??? Suksia pitäisi säilyttää jossain. Niitä ei voi viedä kellariin pyörävarastoon. Ne oikeasti lähtevät kävelemään sieltä itsestään. En jaksa raahata kellarikomeroon suksia joka kerta. Autossa ei voi jatkuvasti säilyttää koko perheen talviurheiluvarusteita.

Haluan talon! Tahtoo... Auttaako, jos karjuu ja polkee jalkaa?!

Kehittävä kehityskeskustelu

2012-01-20T19:05:00.005+02:00

Olin tänään esimieheni kanssa kehityskeskustelussa.
Olemme työskenneellet yhdessä kolme vuotta. Välillä emme ymmärrä toisiamme ollenkaan ja olemme aikamoisella törmäyskurssilla.

Tänään me ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen oikeasti keskustelimme. Ja luulen, että me oikeasti kuulimme mitä toinen sanoi. Meille selvisi myös avain olennaisen tärkeä asia toistemme luonteista. Toimimme tietyssä tilanteessa täysin päinvastaisella tavalla. Hän haluaa käsitellä asiat itsekseen ja minä haluan jakaa. Minusta hän ei kuuntele minua ja hänestä minä puhun liikaa ja esitän itsestään selvyyksiä. On todellinen ihme, että olemme työskenneellet työparina näinkin kauan ilman todellista yhteenottoa.

Olemme me ihmiset sitten vaan erilaisia. En tiedä miksi emme ole aikaisemmin puhuneet. Olen kuitenkin ennenkin ollut kehityskeskustelussa hänen kanssaan. Ehkä aikaisemmin olemme arastelleet toisiamme ja olen jotenkin tuntenut olevani altavastaajana. Tuli todella hyvä mieli koko keksustelusta. Saamani palaute oli asiallista ja aiheellista, sain myös kehuja. Tästä on hyvä jatkaa.

Pieni puhaltaja

2012-01-19T17:52:00.004+02:00

Poju valitsi itselleen viime keväänä mutkien jälkeen soittimeksi pasuunan. Naureskeltiin, että katsotaan kuinka käy. Pasuunaa soittaessa täytyy kuulla, kun äänet on kohdillaan. Ei ole nappeja mitä painaa.
Poju sai elokuussa torven, syyslomaan mennessä ääniala oli yli puolitoista oktaavia. Jouluna mentiin jo yli kahden. Edistyminen on ollut hurjaa. Jopa soitonopettaja on ihmetellyt ja hämmästellyt vauhtia. Viimeksi eilen tunnilla hän totesi, että Poju näyttää torvensa kanssa siltä, että Poju on syntynyt pasuunan kanssa (ilmankos teki niin kipeää...)

Pojulla alkoi orkesteri syysloman jälkeen, kaikki soittajat ovat tänä syksynä soiton aloittaneita. Aloitettiin siitä, että saadaan yhteinen ääni aikaan yhtä aikaa.
Jouluna ekassa konsertissa soitettiin Puhkutraktorin syyskäynnistys. Orkesterin johtaja kertoi kappaleen olevan tehty juuri tälläiselle orkesterille, vastaalkajille ja harjoittelijoille. Pojun kohdalta takarivistä kuului: " Mää mikään harjoittelija ole."

Soitonopettaja oli jo tuolloin sitä mieltä, että Poju voisi siirtyä seuraavaan orkesteriin. Olimme Ukon kanssa sitä mieltä, että ei. Pojulla oli aikamoisia ongelmia orkesterissa istua paikallaan 45minuuttia. Piti pyöriä ja hyöriä ym. Kauhea show menossa koko ajan.
Viime viikolla alkoi orkesteri joulutauon jälkeen. Orkesterin jälkeen Poju ilmoitti, että hän ei sitten muuten soita näin tyhmiä biisejä. Jos biisit ei parane, niin hän ei sitten mee enää. Puhuttiin soitonopettajan kanssa ja kahden eri orkesterin johtajan kanssa. Pojun oman orkesterin johtaja oli todella epäileväisellä kannalla. Päätettiin kuitenkin, että voi mennä kokeilemaan.

Tänä tiistaina vein sitten kauhusta jäykän pojan harjoituksiin. Jännitti ihan kamalasti. Uudessa orkesterissa ei ollut ketään tuttuja ja muut olivat soittaneet reilut 1-2 vuotta.
Poju istui tunnin paikallaan, keskittyi ja soitti. Hienosti pysyi mukana! Tänne hän jää, täällä soitetaan oikeita kappaleita!

Levottomuus ja häslääminen olivat tylsistymistä. Äiti on todella ylpeä pienestä puhaltajastaan. Pääasia on, että lapsi nauttii musiikista ja omasta soittamisestaan.

Niinhän sitä luulisi

2012-01-16T17:08:00.004+02:00

Olen nyt ollut joulusta asti ilman karkkia ja tosi vähällä pullalla. Vaa'alla en ole käynyt. Sormukset menee ja turvotus on vähentynyt.

Viime viikolla päätin, että nyt alkaa liikunta myös toden teolla. Tänään oli tarkoitus mennä jumppaan. Ja kuinkas sitten kävikään...
Flunssa, lihaksia kolottaa, pää täynnä räkää.

Vartaloni oli ilmeisesti kuullut vahingossa tämän jumppa-uutisen. Se päätti, että ei me mitään liikuntaa harrasteta. Se tekee ihan tahallaan kiusaa minulle. Lähde siinä sitten jumppaamaan, kun se jumppaväline sairastuu aina, kun edes ajattelee liikuntaa. Minun ja kroppani yhteistyö ei nyt oikein suju. Mieli on vahva, mutta liha heikko.

En olisikaan halunnut kuntosalille, prkl.

Yritä siinä sitten olla ilman karkkia

2012-01-12T17:07:00.002+02:00

En ole joulun jälkeen syönyt karkkia.

Olin prismassa ostoksilla, niin kuin yleensäkin. Olin jo tehnyt kaikki ostokset. Tässä kaupassa, niin kuin varmaan muissakin, täytyy kulkea karkkiosaston ohi/läpi, että pääsee kassoille.
Minä, reippaana tyttönä, työnnän kärryjä vauhdilla karkkihyllyjen ohi. Ei, en osta, en tarvi. Olen juuri pääsemässä selville vesillä, kun kärryt stoppaavat, pysähtyvät kuin seinään. Vedän kärryjä taakse päin, lattialle ei näy mitään estettä. Kärryt stoppaavat taas. Pyörä jumittaa. Yritän venkslata kärryjä edestakaisin. Pyörä on jumissa.
Kumarrun katsomaan. Oikeaan etupyörään on tarttunut hillitön salmiakkikarkki. En meinaa saada sitä millään irti. Olen viettänyt karkkiosastolla useamman minuutin. saan kärryt liikkeelle. Jatkan matkaani kassoille.

En ostanut karkkia.

Missään muuaalla ei ollut näkyvissä karkin karkkia kuin se yksi ainoa joka pysäytti ostoskärryni. Mitä kosmos yrittääkään kertoa? Vai onko liikkeellä saatanalliset voimat?

Jumppabarbiangsti

2012-01-09T11:34:00.004+02:00

Raahasin itseni väkisin kaverin painostuksella eilen jumppaan kahden kuukauden tauon jälkeen. Menimme luotto-ohjaajan BodyBalance tunnille. Ja mitä tapahtuu. Tämä karismaattinen mies, joka saa juuri minut tuntemaan itseni tervetulleeksi hänen tunnilleen ja saa minut tuntemaan, että hän on nimenomaan ilahtunut juuri minun näkemisestäni, on poissa. Tilalla on täydellinen Jumppabarbi. Pituutta 170cm, painoa ehkä juuria juuri yli 50kg, paksut vehnänvaaleat hiukset kivalla ponnarilla, joka heilahtelee pään pirtsakassa tahdissa, valkoiset hampaat ja pirteä hymy. "Ihanaa nähdä teidät täällä tänä iltana. Luvassa on iiiiihana kehon huoltotunti ja ainakin minulle tämä tulee niiiin tarpeeseen.", hehkuttaa tämä jumppaihme korokkeelta.

Huomaan sisäisen bitchini heräävän. Tekee mieli näytyllä keskisormea. En ainakaan tee mitään. Ni, ettäs tiedät siellä lavalla, ni. Ja tytöllä on varmasti tosi ruma luonne. Ihan kamala se on varmaan sisäisesti. Siitä olen ihan varma.

Ja kateudellahan ei ole mitään tekimistä koko asian kanssa.
Ei jumppasaleille saisi palkata tuollaisia barbeja vetämään tavallisten pulliasten jumppia. Vaikka laihduttaisin itseni 55 kiloiseksi, laittaisn tukkalisäkkeen ja vaalentaisin tukkani, valkaisisin hampaani ja antaisin kiristää tissejäni, en ikimaailmassa näyttäisi sellaiselta. Ei sillä, että haluaisin näyttää juuri hänenlaiseltaan, mutta kuitenkin. Alemmuuskompleksit kehiin vaan ja itsetunto pohjalukemiin. Tuollaisen tunni jälkeen tekee mieli vajota sohvalle ja vetää kaksin käsin sipsejä ja suklaata. Ihan sama, en kuitenkaan pääse jumppabarbin mittoihin. Saman tien voin luovuttaa kokonaan ja välittää vain mahan ja aivojen mielihyvänkeskuksen viesteistä.

Noustaan barrikaadeille. Vaaditaan tavallisen ihmisen näköisiä jumppaohjaajia. Pikkuisen parempia kuin me, että tulee illuusio siitä, että kyllä mekin tuohon pystymme, jos pikkuisen pinnistämme. Ei Jumppabarbeille! Ni kerta! En suostu, en.

P.S. Ihan hyvän tunnin se tyttö veti.

Parisuhteen ihanuutta

2012-01-08T09:44:00.003+02:00

Olisitte nähneet Ukkoni ilmeen perjantai aamulla, kun kerroin sille, että olen ajatellut, että siivoamme KAIKKI kaapit tänään.
Sanotaanko näin, että se rakkauden määrä, joka sieltä päin huokui, ei ollut ihan päätä huimaava.
Anoppikin tietää, että meillä siivottiin kaapit ja kaksi vaatehuonetta. Se sattui soittamaan Ukolle kesken mun pahimman hyrrän. Vähänkö mua nauratti.

Mutta nyt meillä on tyhjää tilaa kaapeissa. Kolme jätesäkillistä heitin tavaraa roskiin, kolme Ikea kassillista vein Pelastusarmeijaa ja pari kassillista lahjoitan kavereille ( lähinnä lastenvaatteita)

Pienellä silittelyllä sain Ukonkin ihan hyvälle tuulelle. Oli se tyytyväinen kyllä lopputulokseen. Kuka säästää rikkinäisiä jouluvaloja vuodelta 2001?!
Yritin sanoa, että Ukkoni on luvannut niin myötä- kuin vastamäessäkin. Se vaan irvisteli. Ukko tietää, että saan kunnon siivoushyrrän muutaman kerran vuodessa. Vaihtoehdot ovat pysytellä pois tieltä kokonaan (mieluiten sitten kokonaan ulos kämpästä) tai osallistua kuuliaisesti. Muuten ei hyvä heilu.

Ostin eilen vahingossa suklaata Prismasta. Meille oli tulossa vieraita ja lapsilla oli karkkipäivä. Ja joulusuklaat oli puoleen hintaan. Ostettiin Geishoja rasiallinen ja Wiener nougatia rasiallinen. Tuo jälkimmäinen on mun ehdoton lemppari. Kotona, kun Ukko aukoi rasioita tajusin, että enhän mää syö karkkia. Olen nyt ollut kaksi viikkoa kokonaan ilma. Ei oikeastaan tee edes mieli, mikä on todella kummallista. Yhden pullan ja kolme piparia olen syönyt parin viikon aikana. Vielä kun saisin raahattua todella levinneen perseeni salille ja jumppaan... Sitä odotellessa.

Positiivisuutta, kiitos

2012-01-04T17:31:00.007+02:00

Olin tulossa tänne taas vinkumaan ja valittamaan kaiken maailman asioista otsikolla Suku on pahin.
Sitten mietin uudestaan. Minulla on niin monta asiaa joista voin olla onnellinen ja kiitollinen. Miksi takerrun pikku seikkoihin ja valitan niistä, kun voisin olla kiitollinen niistä isoista asioista.

Eli olen tänään kiitollinen:

Anopille, joka piti lapsia koko viime viikon, kun ei ollut hoitopaikkaa ja me olimme molemmat aamuvuoroissa töissä (mitä sitten vaikka lasten vuorokausirytmi on perseellään, meillä on vielä tämä viikko aikaa kääntää se normaaliksi)

Äidilleni, joka hoiti lapsia eilen, että pääsin hierojalle todella pahan niskajumin takia ( mitä sitten, että se soitti illalla erikseen ja on päättänyt, että kuopukseni on ongelmalapsi, mitä se lapsi ei todellakaan ole)

Lapselleni, joka keitti äsken minulle kahvia, kun olin kärttyisä (mitä sitten, että se ei välillä suostu kommunikoimaan ollenkaan ja olen repiä tukan päästäni huolesta ja raivosta)

Esimiehelleni, joka ymmärsi lastenhoito-ongelmani ja päästi minut aikaisemmin kotiin tänään, että Ukko ehti ajoissa töihin iltavuoroon ( mitä sitten, että välillä menee hermo ja tuntuu, että emme kommunikoi ollenkaan samalla aaltopituudella)

Kiitollinen ihanille ystävilleni, jotka jaksavat kuunnella vinkunoitani (vaikka valitan taas ihan turhasta ja tavan vuoksi)

Ja rakkaalle Ukolleni, joka jaksaa vieläkin vastata kesken iltavuoron puheluihini vaikka tietää, että varmaankin vingun.

Tänään ollaan siis vaan kiitollisia eikä takerruta pikku seikkoihin.

P.S. En tiedä miksi teksti pienenee noin. Kun muokkaan, teksti näyttää saman kokoiselta. mutta julkaistuna ei. En osaa sanoa missä vika... Sori.

Joulujuhlia

2011-12-20T20:35:00.004+02:00

Tip, tap, tip, tap... vaan teille kaikille.

Siis ihan oikeasti. Miksi kaikki, siis ihan kaikki, lasten harrastukset ja kerhot ja koulut haluaa järjestää juuri enne joulua jos jonkinlaista jouluspektaakkelia. Nämä riemut on ympätty juoluviikolla tai sitä edeltävälle viikolle.
Miksei joku voisi pitää sitä spektaakkelia jo marraskuussa tai vaikka tammikuussa. Meillähän ei tunnetusti ole mitään puuhaa ennen joulua muutenkaan.

Olen ravannut kahdeksassa (kyllä, 8) eri esityksessä vajaan parin viikon aikana. Käsi pystyyn, te jotka ihan rehellisesti voitte sanoa nauttivanne muiden kuin omien kullanmurujenne esityksistä? Ketään???
Totta kai haluan nähdä oman aarteeni esiintyvän. Mutta kun lapsi pitää ensin viedä ylimääräisiin harjoituksiin. Sitten esiintymispäivänä pitää olla paikalla 1-2h ennen esiintymisen alkua. Oman lapsen esitys kestää 2min45s ja koko tilaisuus kestää sen tunnin verran suunnilleen. Ja sitten kun raahaat kahta muuta mukana ja niillä on tylsää ym. tai sitten saat hoitopaikan toiselta puolen kaupunkia... Ja kotona ollaan seiskan jälkeen, aikaisintaan. Koko kolmikko on väsynyt, nahistelee keskenään, ainakin yhdellä on sokerihumala, kukaan ei ole ajoissa sängyssä ja äidillä menee niin hermot.

Positiivinen yllättäjä konserttien joukossa oli Pojun orkesterin ensi-esiintyminen: pelkästään yksi orkesteri, kesto 8 minuuttia. Kiitos ja hei. Näitä lisää.

Ja toinen on joulun alla pidettävät nyyttäri. Esikolla on huomenna neljännet viikon sisään, kolmannet koulussa. Kaikki aineopettajat haluavat pitää viimeisellä tunnilla jolujuhlaa. Ja mitä muuta se sisältää kuin pikkupurtavaa ja kivan pikkupaketin, prkl. Krääsää ja sokeria... Tarviiko kertoa mitä mieltä tästäkin olen. Yhdet: jees, mutta neljät yhdellä lapsella. Kerro se sitten kolmella...
Ja sitten tämä, että kun on niin epää, kun toi sai viedä kouluun, kerhoon... noita sipsejä, karkkeja... niin munkin pitää saada ja mitä me saadaan, jos toikin syö...

Hei, ihan oikeasti. Voisiko tälle tehdä mitään???

Joulukuu

2011-12-18T09:32:00.002+02:00

Tähän voisi kirjoittaa viimeisen puolentoista kuukauden sairaskertomuksen.
Jokainen yhdessä ja vuorotellen ollaan oltu kipeitä. Esteri on ainoa joka ei ole syönyt lääkekuuria. Kaiken huipuksi satutin sormeni töissä rikkinäiseen kahvipannuun. sain keskiviikkona kaksi tikkiä oikeaan etusormeen. Enkä saanut edes saikkua.

Olen aloittanut opiskeluni kunnolla. Olen käynyt Turussa englannin tunneilla. Joku tilapäinen mielenhäiriö laittoi rastin valinnaiskohtaan: kielitaito esimiestehtävissä.
Minä, joka olen surkea kielissä, opiskelen nyt englantia. Tähän kohtaan silmien pyörittelyä.

Paino nousee. Ollaan jo todella hurjissa lukemissa. Joulun jälkeen, joulun jälkeen... Kuntosalilla tai jumpassa en ole käynyt marraskuun alun jälkeen. Nyt vasta on yskä loppunut. Ensi viikolla, ensi viikolla...

Suvun kanssa väännettiin joulusta. Suku on paras, vai miten se nyt menikään. Me ollaan kotona omalla porukalla. PISTE.

Esikolle pukkaa ihan tosissaan teini-ikää. Nyt lapsi lopettaa puhumisen hermostuessaan. Voin kertoa, että todella raivostuttavaa.

Selvisin muuten ihan järjissäni anopin luona vietetystä kahdesta päivästä. Onneksi välimatkaa on tarpeeksi. Ei tarvitse käydä joka viikonloppu.

Kipeä

2011-11-10T16:29:00.003+02:00

Maanantaina olin ihan terve, ei nuhaa, ei mitään. Tiistaina herätessä kurkussa tuntui viiltävä kipu. Menin kuitenkin töihin. Aamun aikana olo paheni. Sain 2.5 päivää saikkua.
Huomenna pitäisi mennä töihin, mutta en kykene. Kuumetta, raastava kurkkukipu, yskä...

Esikon kanssa on ollut hankalaa. Lapsi on väsynyt, tänään on iso esiintyminen (mihin en nyt pääse, kun olen ihan kamalassa kunnossa), tänään Esikko myös täyttää 11 vuotta.
Onneksi Vaari kuskaa ja hakee pienemmät myös esitykseen.

Yksi viikko meni ihanteellisesti painonhallintaa, mutta nyt on taas repsahtanut. Liikkumaankaan en ole nyt sattuneesta syystä päässyt. Haluan levätä nyt kunnolla, etten saa samanlaista kolmen kuukauden flunssaa kuin viime syksynä. Silloin en heti levännyt vaan painoin töissä puoli kuntoisena. Ja sen seurauksena en meinannut parantua ollenkaan koko syksynä.

Tehdään nyt kerralla loppuun se 30. päivän haaste, kun menin sen aloittamaan...

Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?

Mistä milloinkin, lehdistä, netistä, kavereilta...

Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!

Ulkoisia vai henkisiä? Ulkoisia ehkä suorat, hyvät hampaat, suht litteä vatsa (paitsi juuri nyt), taitavat kädet, huulet, vyötärö
Sisäisiä hyviä puolia ehkä auttavaisuus, toimeliaisuus, saan asiat toimimaan, pystyn toimimaan lyhyellä varoitusajalla ja en vaivu masennukseen.

Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa?

Varmasti ainakin osittain, myös oma olo on suuri syy.

Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta?

Silloin kun sain ostaa pienempiä vaatteita.

Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

Sitä päivää odotellessa...

Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi?

Motivaatio on kyllä tedella hukassa tällä hetkellä.

Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)?

Tällä hetkellä syön kaiken. Eli selitän houkutukset tuhoamalla ne.

Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä?

Jaa-a, vastaan joskus toiste.

Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis?

Itsevarma, sellainen joka on sinut itsensä kanssa.

Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot!

1. Rakastan nukkumista.
2 Syön suklaata ja paljon.
3.Inhoan tavallisia sukkia ja sukkahousuja, en voi elää ilman villasukkia.
4. Katselen TravelChenelia, kun en saa unta. Siihen nukahdan varmasti.
5. Olen koukussa rikossarjoihin.
6. Luen kesäisin kioskikirjallisuutta, varsinkin mökillä.
7. Olen vanhin lapsi.
8. Ukko on ainoa mies kenen kanssa olen asunut.
9.Ystävystyn helposti.
10.Inhoan sairastamista.

Väsymys

2011-11-05T18:28:00.002+02:00

En näköjään kirjoita silloin ollenkaan, kun vituttaa oikein lujaa.

Hermot on tosi tiukassa tällä viikolla. Esikko rissaa, tänään pimahdin äitiini. Ärsyttää kaikki asiat ja lujaa. Tulen takaisin, kun olen rauhoittunut ja on muutakin asiaa, kuin valitus ja vinkuna.

Faktaa

2011-10-29T15:01:00.002+03:00

Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi?

Katso aikaisempi päivitys. Suklaa, suklaa ja suklaa

Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?

En tiedä. Olkapäätreeniä inhoan. Ne ovat heikko kohtani ja treenaaminen on yhtä tuskaa.

Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Jaa-a, juoksen, käyn stepissä, combatissa, spinningissä. Ei taida olla yhtä ja ainoaa lempparia.

Esikoisen kanssa kiristää ja lujaa. Se lapsi vaatii enemmän kuin muut yhteensä. Koskaan ei tiedä mihin suuntaan mieliala ja tunnelma kääntyy. Koen syyllisyyttä omista ajatuksista. Äidit ja syyllisyys, ikuinen ongelma.
Yritän hengittää, yritän pysyä zenmäisen tyynenä. Yritän ymmärtää ja kuunnella, jos vaikka minulle puhuttaisiin. En jaksaisi olla koko ajan se pahis. En ole kuitenkaan valmis löysentämään rajoja. Se ei johda mihinkään.
Ahdistaa ja kiristää.

Kiristää

2011-10-24T18:44:00.002+03:00

Esikko tuli yöllä kotiin.
Nyt meillä on yliväsynyt lapsi, jolla oli kova kotikävä. Puoli tuntia meni rauhallisesti ja sitten alkoi. Mökötys, puhumattomuus, tiuskiminen, mutina. kaikki alkoi läksyistä. Nyt se riehuttaa Esteriä lastenhuoneessa. Kohta tulee hirmuinen huuto. Vielä pitää jaksaa tunti.

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?

Olen harkinnut joskus kaukaisessa nuoruudessa kasvisyöntiä. Tykkään lihasta, kunnon pihvi varsinkin. En usko, että lihasta luopuminen auttaisi laihtumaan, päin vastoin.

Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?

Olisinko ollut 26 vuotias. Esikon syntymän jälkeen se kuitenkin oli.

Päivä 17: Lempiruokasi?

Pizza, suklaa. Kunnon hampurilainen (ei mikään pikaruokamössö), mutta ilman sämpylää.

Kaksin kotona

2011-10-22T14:42:00.002+03:00

Meillä on ollut kivaa Esterin kanssa kaksin. Käytiin pyörälenkillä kaverin tykönä, syötiin popcorneja ja Marianne-karkkeja. Tänään käytiin shoppailemassa IdeaParkissa. Ostettiin ihania tukkapinnejä ja rannerengas.

Väsyttää, päiväunet olisi paikallaan.

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?

Kiinteä, voimakas ja vähän kurvikaskin. Ei liian laiha. Sellainen jossa on hyvä olla ja joka jaksaa eikä väsy kesken kaiken.

Monesko päivä?

2011-10-21T09:46:00.003+03:00

Eilinen oli oikeasti hyvä päivä.
Hyvää seuraa, BodyCombat, hyvä kirja, lapsetkin oli hyvällä tuulella ja postissa tuli mun turhuusostos. Tilasin itselleni Neonsens merkkiset nahkasaapikkaat. Mustat, pompadour-korko, paljon yksityiskohtia, tekee jalat siron näköisiksi ja on hyvät kävellä. Olen rakastunut!

Syön liikaa leipää. Tänään kun menen Esterin kanssa kauppaan, niin ostan sellaista leipää mistä en tykkää. Vaa'alla en ole käynyt. Pitäisiköhän?

Tänäänkin on luvassa hyvä ilta. Esikko on edelleen reissussa, Ukko ja Poju lähtevät yökylään ja jääkiekkopeliin toiseen kaupunkiin ja me jäädään Esterin kanssa kaksin kotiin. Kivaa olla kerrankin Esterin kanssa kahden koko ilta.
Kysyin Esteriltä, että mitä haluat tehdä. Tarkoitin, voidaan mennä uimaan, elokuviin ym., mitä nyt sitten keksitään. Esteri mietti hetken ja sanoi:" Voidaanko tehdä popcornia ja katsoa Hauskat kotiviedeot yhdessä?" Näin siis teemme. Ja ehkä yllätän lapsen ja ehdotan, että nukutaan yhdessä äidin ja isän sängyssä.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?

Keinot ovat ihan terveelliset, mutta se että laihdutan ja lihon ja laihdutan ja lihon ja laihdutan, ei ole terveellistä. Huomatkaa, että lopetin rimpsun laihdutan kohtaan. Kyllä se viimeinen kerta on ihan lähellä! On, ihan varmasti... juu...

Loma, loma, loma

2011-10-20T08:40:00.003+03:00

Lapsetkin nukkuivat tänään kahdeksaan. Aika harvinaista herkkua meillä.
Tänään on kyläilypäivä. Aamupäivällä kaverille kahville, puolen päivän jälkeen tulee toinen kaveri poikansa kanssa meille ja vielä iltapäivällä puistotreffit. Täytyy ottaa kaikki irti siitä, että ei ole harrastuksia ja on aikaa nähdä kavereita.

Reisissä, pyllyssä ja rintalihaksissa tuntuu ihanasti eilinen pumppi. Oli niin kivaa että. Kunnon painot, hyvä ohjaaja ja itsellä hyvä mieli.

Olenpas hyvällä tuulella heti aamusta. Tämä taitaa olla sellainen yltiöpositiivinen postaus. Olisiko, Pinkki, tämä sulle?!
Siivosin jopa vaatekaappini eilen illalla. Nyt voin valita päivän asun siististä ja hyvin järjestetystä vaatekaapista. Jos vielä alan silittämään, niin sitten on maailma sekaisin. Itse asiassa siivosin eilen illalla lastenhuoneet ja kaikki. Oli sitten mukavaa mennä aamulla siistiin keittiöön ja keittää kahvit. Syötiin taas Ukon tekemää appelsiinimarmelaadia ruisleivän päällä. Poju kysyi, että saako marmelaadia aamupalalla. Sanoin ei, eihän kunnon äidit anna lapsellle sokeria aamupalalla. Poju tapitti takaisin :" Sano hyvä syy miksei sitä vois syödä, kun sitä kerran on kaapissa!"
En keksinyt muuta syytä, kuin sen ettei se ehkä ole meille hyväksi. Joten me söimme teelusikallisen omatekoista marmelaadia ruisleivän päällä.

Yksi huoli mahtuu tähän päivään. Toinen ihanista hoitokissoista (se sähisevä ja muriseva) ei syö, ei sitten mitään. Se kissan on majoittautunut lastenhuoneen kerrossänkyyn. Olen jopa vienyt ruuan sinne. Muuten laitoin kissojen laatikon ja ruuat Esikon huoneeseen. Siellä saavat olla rauhassa. Pojulla ja Esterillä ei ole lupaa mennä sinne. Tämä toinen ei halua olla siellä vaan menee lastenhuoneeseen, missä meno on kaikkein hurjinta.
Annanko olla? Mitä teen?

Päivä 12: Mitä syöt yleensä?
Yleensä syön ruokaa. Syön aika säännöllisesti. Aamupala on vähän mitä sattuu, jos ehdin syödä ollenkaan. Töissä syön yleensä jonkin keiton tai salaatin. Iltapäivällä toinen ruoka ja sitten iltapala lasten kanssa.
Ihan tavallista ruokaa. Kasviksia taitaa olla liian vähän. Suklaata syön liikaa. Sipseistä en niin piittää enkä karkeista. Pullasta muista tykkään ja leivonkin mielelläni tai sitten lapset leipovat tai Ukko. Meillä siis leivotaan liian usein.

Syysloma ja 11.päivä

2011-10-19T08:45:00.003+03:00

Ihanaa. Miniloma.
Odotan, että tänään pääsen suosikkiohjaajani pumppitunnille. Hänen pumppituntinsa on aina sellaiseen aikaan, että ne menee päällekkäin muun perheen harrastusten kanssa. Tänään on minun vuoroni, kun muiden harrastukset ovat lomalla.

Hassua, kun talossa on taas kissoja. Viime yönä jo nukuttiinkin. Ekana yönä toinen kissoista vaelsi pitkin kämppää ja mourusi.
Lapselta tuli tekstiviesti reissusta. Kaikki ok.
Söin aamupalalla Ukon appelsiinimarmeladia ja hyvää oli. Nyt yritän tolkuttaa itselleni, että en tarvi lisää.

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
En varsinaiseti lue laihdutusblogeja, enää. Luen monia blogeja ja saan niistä inspiraatiota ja ne herättelevät ajatuksia. Osa niistä laihdutusblogeista joita alkuun luin ovat lopettaneet aikaa sitten tai sitten on käynyt niin kuin minulle, että on siirrytty ihan muihin asioihin pääasiassa.

9. ja 10. päivä

2011-10-18T06:46:00.003+03:00

Esikko lähti eilen. Lähtevät Kreikkaan Mummun kanssa tai lähtivät oikeastaan jo aamuyöllä.
saimme tilalle kaksi kissaa.

Ehdin jo vähän huolestumaan Esteristä. Poju on käynyt koulua nyt jo kaksi kuukautta ja Esteri oppi nyt vasta lukemaan. (tämä oli päivän sarkastinen osuus, Esteri on 5.5v) Lapsi ei tosin tajua lukevansa. Hän kuulemma päättelee sanat, hän ei lue. En tiedä miten se on eri asia, mutta hänen mielestään on. Sillä tytöllä on niin kova hinku pysyä isompien perässä.

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
Eipä oikeastaan. Tai jos on, niin ei minun kuulteni. Ja pidetään se niin vastaisuudessakin.

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?

Suklaa, pulla, pizza. Opia syömään kohtuudella herkkuja, se on se vaikea asia.

Tänään on tämän viikon viimeinen työpäivä! Ja sitten olen loppu viikon lasten kanssa kotona, jee.

8. päivä

2011-10-16T13:08:00.003+03:00

Hei, katsokaas oon jo näin pitkällä. Yleensä into lopahtaa kesken kaiken.

Esteri lähti kaverilleen yökylään. Vaari tulee kohta hakemaan Pojua ja Esikko lähtee Siskolle. Me saatiin Ukon kanssa vahingossa vapaailta. Ukko on vielä töissä eikä tiedä, että se saa viedä mut tänään elokuviin.

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Harrastan aika monipuolista liikuntaa. Juoksen/hölkkään/kävelen. Käyn kuntosalilla sekä jumpissa. Lemppareitani ovat: kahvakuula, BodyPump, Steppi, BodyCombat ja BodyBalance.
Harrasta liikuntaa 1-6 kertaa viikossa. Riippuu ihan viikosta, Ukon työvuoroista, omista töistä, lasten harrastuksista ja muista menoista.
Liikun, se kai on pääasia.

Lauantai ja 7. päivä

2011-10-15T22:09:00.002+03:00

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?
Kai ne tietää. Ei ne juurikaan enää puutu elämääni muuten kuin pyynnöstä. Hyvällä pohjalla mennään.

Kävin kirjastossa ja lainasin kevyttä iltalukemista: Siivoustyön johdon käsikirja, Työn ja työryhmän johtaminen ja Ihmisten johtaminen.
Muutamasta muusta jätin varauksen. Nyt on opiskelu aloitettu muutenkin kuin vain lukemalla englannin kileistä hömppäromaania.

Salilla kävin tänään. Oli kivaa. Jos huomenna saisi itsensä BodyBalanceen...
Nyt syön palan suklaata ja kuuntelen Sir Elwoodin hiljaisia värejä.

6. päivä

2011-10-14T16:19:00.002+03:00

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
En varsinaisesti ahmi Syön kyllä liikaa. Ruoka on vaan niin hyvää.

Eteen päin kitkutellaan. Huomenna kuntosalille. Viime jumpasta onkin viikko aikaa.
Ensi viikolla kolme päivää vapaata. Olen pienmpien kanssa kotona syyslomalla. Esikko lähtee Mummun kanssa reissuun.

5. päivä

2011-10-13T18:21:00.002+03:00

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
Itseni vuoksipa hyvinkin. Pelkään kakkostyypin diabetestä kahden raskausdiabeeteksen jälkeen. Ja syön verenpainelääkkeitä. Tarviiko kertoa enempää. Totta kai haluan mahtua nätimpiin vaatteisiin ja tuntea itseni viehättäväksi.

Eilinen meni sitten ihan pyllylleen. Kaikki alkoi juustosarvista työmaalla. Seuraavaksi työkaverini toi minulle wienerin. Ja päivä päättyi suklaaseen.

4. päivä

2011-10-12T06:18:00.002+03:00

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Pelkään eniten sitä, että lihon taas takaisin.

Eilen sorruin pipareihin illalla kotona. Muuten kaikki hallinnassa.
Ukko lähti pariksi päiväksi reissuun. Onneksi Mummu tulee auttamaan harrastuskuskauksissa tänään. Olisi pitänyt muuten multiploitua itse moneen eri suuntaan.

3.päivä ja kokkaava mies

2011-10-11T05:40:00.002+03:00

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
En nyt osaa nimetä ketään yksittäistä henkilöä kenen vartaloa ihailisin ihan suunnattomasti. Ehkä eniten silmää miellyttää naisissa 50-luvun pinup-mallit. Kaunista katsella, mutta kuitenkin naisellinen. Ei liian laiha.
Miehissä en tykkää liian pumpatuista, esim. hunksit ei saa meikäläistä syttymään mitenkään. Ei kyllä riukukaan saa olla.Yksi ammoisista poikaystävistä oli kaksi senttiä mua pitempi ja painoi melkein 10kiloa vähemmän. Se olikin sellainen riisitikku. Tunne siinä sitten itsesi siroksi (ja tähän kohtaan silmien pyörittelyä), enkä silloin ollut edes ylipainoinen.

Eilinen sujui ihan kohtuudella. Liikkumaan en päässyt ja söin liikaa metwurstia.

Ukko on talvilomalla. Ja se leipoo. Ja laittaa ruokaa. Ja odottaa minunkin syövän nakkikastiketta, perunoita, lasagnea, kuivakakkua... Ja eilen illalla viimeisin väläys oli, se että Ukko oli ostanut kaupasta kaksi kiloa appelsiinejä ja päättänyt kokeilla tänään tehdä itse appelsiinimarmeladia, kun minä siitä niin kovasti tykkään.
Ihana ajatus! Mutta... Miten appelsiinimarmeladi sopii tähän taas uutten elämään. En voinut sanoa, että älä tee.

Ihanuutta on mies joka leipoo ja laittaa ruokaa, mutta on siinä haittapuoletkin.

Iltapäivän ja illan ohjelma kuskauksineen ja konsertteineen on aika katastrofaalinen. Voi olla, että en pääse tänäänkään liikkumaan.

2. päivä

2011-10-10T05:03:00.003+03:00

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Ihan ok. Joskus olisin halunnut olla vähän lyhyempi. Käytän silti korkokenkiä. Sinkkuaikoina sanoin, että miehen pitää olla vähintään 180cm, sen alle ei edes keskustella. Ukko täyttää tämän kriteerin.

Varasin tälle päivällä hierojan. Sattuu päähän niin lujaa, että näköä haittaa. Niskat ihan jumissa.
Aloitin päivän ruisleivällä ja tein pienen leivän mukaan töihin. Syön sen aamupäivällä ennen lounasta, jos nälkä iskee. En osta karkkia enkä syö toimistolla mitään ylimääräistä.

30 päivää

2011-10-09T14:31:00.002+03:00

Katsotaan riittääkö kärsivällisyyteni tähän. Yleensä into lopahtaa heti alkuunsa.

Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Vyötärö / Lantio / Reisi / Paitakoko / Housukoko / Lähtöpaino / Tavoitepaino)
36 vuotta/ 172cm / 90kg / en ole mitannut mitään mittoja / paidat ja housut kokoa 42-44 / 98kg /68-72kg

Tämän viikon liikunnat ovat yksi BodyCombat tunti perjantaina.
Kantapää on jo parantunut ja pystyn taas kävelemään kunnolla. Siitä liikunnan vähäisyys.

Äiti

2011-10-06T19:20:00.004+03:00

Aamulla kahdeksan jälkeen soi työpuhelin. Olin yhdessä asiakaskohteessa tuuraamassa. Näytöllä vilkkui Esikon nimi. Ihmettelin, että mitä ihmettä se tyttö tähän aikaan soittaa, sehän on koulussa. Vastasin puhelimeen: "Äiti"

Puhelimen toisessa pääässä ei todellakaan ollut lapseni vaan yksi vaativimmista asiakkaistamme. Mies ei edes hämääntynyt kummallisesta vastaamisestani vaan kertoi asiansa asiallisesti. Pyysin anteeksi. Häntä vain nauratti. Se oli kuulemma hyvä tapa vastata puhelimeen. Olen vaan, kuulemma, liian nuori hänen äidikseen.

Loppu päivän puhelin toimi moitteettomasti.

Korkokenkäelämää

2011-10-04T16:09:00.003+03:00

Kävelen viidettä päivää korko kengillä.
Kantapäästä on joku kalvo tulehtunut. En voi laittaa painoa jalalle ollenkaan. Koroilla pystyn kävelemään. Kävin työterveyslääkärissä eilen. Sain tulehduskipulääkekuurin, käskyn venytellä ja takaisin töihin. Käytä korkoja, sanoi lääkäri. Mitä helvettiä... Minä tyttö teen nyt töitä korkokengissä.

Maanantaina opetin yhtä tyttöä pesemään saunaa. Seisoin saunanlauteilla korkkareissa. Sanoi tytölle:"Tämä on niitä tilanteita, kun sinä teet niin kuin minä sanon, etkä niin kuin minä teen."
Tänään yritin käyttää turvakenkiä, kun jalka oli eilen jo paljon parempi ja tänään aamulla ei sattunut ollenkaan. Ei siitä mitään tullut. Vaihdoin saapikkaisiin 45 minuutin jälkeen.
Jos vielä viikonloppunakin sattuu, niin menen maanantaina uudestaan lääkäriin.

Pyörähdin hulluilla päivillä. Ostin Finnkinon-elokuvalippuja (niin kuin aina), Babyblues-sarjakuvan, Stabilo-tusseja ja kummitytöille mekot joululahjaksi. Aina sieltä tarttuu jotain mukaan.

Laiska lauantai

2011-10-01T20:04:00.002+03:00

Päätin olla ajatelematta suuria.

Nukuin kellon ympäri. Join aamukahvia kermavaahdolla. Luin hömppäkirjaa aamupalapöydässä.

Selasin Tampereen päivän ohjelmaa ja päätin viedä lapset Mikko Perkoilan soitinrakennustyöpajaan. Se oli hyvä päätös. Linja-autolla Pispalaan. Lapset tekivät itselleen pitkähuilut ja Esteri ja minä askartelimme pörriäisen. Sen jälkeen Laukontorille kalamarkkinoille muikkuja syömään.

Iltapäivä meni hyvän ystävän ja hänen poikiensa seurassa. Lapset katsoivat elokuvan, ystäväni katsoi rikossarjaa ja minä nukuin päiväunia. Ruuanlaittoa, saunassa käynti, Avaraluonto ja vähän suklaata.

Ukko liehuu saunaillassa. Kotiutuu jossain vaiheessa. Taidan mennä kohta lukemaan kirjaa sänkyyn. Aloitin elämäni ensimmäisen englannin kielisen romaanin. Päätin valita uudessa koulutuksessa valinnaiseksi kielitaito esimiestehtävissä. Olen aina ollut kohtuu huono kielissä. Nyt päätin sivistää itseäni ja aloitta englanninopiskelun. Opiskelen nyt lukemalla hömppäromania. Olen yllättynyt siitä kuinka paljon oikeasti ymmärränkin.

Tässä teille lauantai-illan piristys:

Pitkän päivän pelastus

2011-09-27T16:52:00.003+03:00

Hain Esikon koulusta, Pojun toisesta koulusta ja Esterin päiväkodista. Kuuntelin Pojun lukuläksyt, Esteri läksi naapuriin ja Esikko kuoroon. Vaari hakee Esikon kuorosta ja soittotunnilta. Poju paineli perässä naapuriin.

Minä kietouduin peittohin ja nukuin 35 minuuttia. Ihanaa! Olo on kuin uudestisyntyneellä. Työpäivä alkoi 5.30 tänään ja Ukko on iltavuorossa.
Parhautta on naapuri jolla on samanikäiset lapset. Ja Vaari joka hakee lapsen, ettei minun tarvitse lähteä kahden muun kanssa ajelemaan pitkin kaupunkia.

Kohta kaksi nuorinta tulee syömään ja sitten lähdetään porukalla pihalle.
Ja aurinkokin paistaa pitkästä aikaa.

Viikon liikkumiset

2011-09-26T05:25:00.002+03:00

Maananatai: 1h spinning

Tiistai Kuntosali 50min

Keskiviikko: Reipasta kävelyä 1h

Torstai ja perjantai: lepopäivä

Lauantai: BodyCombat 1h

Sunnuntai: BodyPump 1h, reipasta kävelyä 1h+hyppynarua lasten kanssa

Yhteensä 3500kcl

Esiteini osa 1.

2011-09-25T16:17:00.003+03:00

Varoitus etukäteen. Tätä tekstiä ei ole pakko lukea. Tämä sisältää raskaan luokan valitusta ja vinkunaa.

Onko pakko, jos ei halua?!?!!
En haluaisi olla juuri nyt teini-ikää lähestyvän tyttölapsen äiti. Miksi kukaan ei varoittanut tästä? Tai vielä parempi kysymys: Olisinko uskonut, jos minulle olisi kerrottu?!

Minusta on jotenkin todella epäreilua, että kun meillä on ollut Esikon kanssa hankalaa siitä lähtien, kun eka uhma iski alle kaksi vuotiaana ja nyt kun on ollut vasta vuoden verran helpompaa, niin jo nyt iskee murkkuikä.

Ensioireita on ollut jo muutaman kuukauden näkyvissä. Ekaa kertaa on vängätty kotiintuloajoista ym.
Viime sunnuntaina, ihan hyvässä hengessä, Esikko halusi tietää koska hänen sopisi mennä kaverilleen yökylään. Kaveri on vihdoin saanut oman huoneen isonveljen muutettua pois kotoa. Siinä juteltiin ja kesken keskustelun kuulen lauseen: ... ja sitten kun niiden porukat on poissa viikonlopun, niin me sitten pidetään ne pyjamabileet...
Hetkinen, te olette 11-vuotiaita ja te ette ole keskenännen yötä missään! Mistä tällainen edes pälkähtää päähän!!! Esikko tietenkin veti herneet nenää ja kunnolla, mutta ei mitään suurempaa kohtausta syntynyt.

Viikolla Sisko soitti. Esikko oli luottamuksella kertonut, että kun he nyt menevät viikonloppuna yhden yön orkesterileirille, niin he ovat tyttöjen kanssa suunnitelleet karkaavansa ikkunasta ja vakoilevansa poikia. Minä kotilohikäärmeenä soitin tietenkin orkesterinjohtajalle ja kerroin tyttöjen suunnitelmat. Esikolle en puhunut mitään, koska jos hän olisi tiennyt, että Sisko on lörppinyt, niin kumpikaan meistä ei sen jälkeen olisi kuullut enää yhtään mitään Esikon asioista.
Tytöt saivat huoneen tokasta kerroksesta. Sekös minua nauratti ja kovasti.

Eilen Esikko tuli väsyneenä leiriltä kotiin. Kiukutteli, rähjäsi ja pahoitti veljensä mielen oikein kunnolla. Illalla löysin tytön lukemasta salaa nukkumaanmenoajan jälkeen. Otin kirjat pois. Sain päälleni syyttelyä ja haukkumista. Myös sain kuulla olevani paska. Siinä kohtaa meni hermo totaalisesti. Annoin viikon kotiarestin. Meillä ei nimitellä ketään.
Tänään Esikko on kulkenut naama rutussa ja tiuskinut kaikille.

Mielialat muuttuvat koko ajan ja paha mieli tulee ihan pienistäkin asioista. Ei se ole lapsellekaan kivaa, mutta meille se on todella raskasta.
Taidan muuttaa Aasiaan, siellä ei kuulemma tunneta sellaista käsitettä kuin murrosikä.

Saanko alentu esiteinin tasolle ja alkaa huutamaan ja nimittelemään ja paiskomaan ovia! Onko aina pakko olla esimerkki ja käyttäytyä kypsästi. Mitä jos ei vaan halua.

En siis oikeasti nimittele ja hauku, mutta joskus tekisi mieli antaa takaisin. Eikä vain sanoa, että sinua minä rakastan ja sinä olet maailman tärkein, en vain tykkää siitä mitä sinä teet.

Ei mitään kerrottavaa

2011-09-23T06:49:00.002+03:00

Töissä on ollut tylsää.
Lueskelin eilen aikani kuluksi sen teknikkokoulutuksen tehtäviä. Ei tainnut olla niin helppo nakki kuin luulin. Täytyy mennä kirjastoon ja alkaa lukemaan ihan oikeasti kirjoja johtamisesta ym. En kyllä suostu lannistumaan näin vähästä. Minähän luen ne kirjat, aikanaan... jossain vaiheessa... ehkä...

Kotona en ole juuri ehtinyt olemaan. Eilen viikkasin pyykkiä. Tänään vien Esikon orkesterileirille. Haluan kääriytyä peittoihin suklaan ja hyvän kirjan kanssa.

Ensi viikolle toivotaan sopivasti töitä ja kiireetöntä kotiolemista, kiitos.

Aikataulutusta

2011-09-22T07:06:00.002+03:00

Lupaan hengittää kunnolla, kun tämä viikko on ohi. Viikonlopuksikaan ei ole luvassa helpotuksia.

Jokaisella jotain koko viikon. Yhtä kuljetat sinne ja toista haet tuolta ja itse menet tänne... Joka aamu olen tällä viikolla lähtenyt kotoa viimeistään kahdeksalta ja kotiin pääsen illalla puoli kahdeksan kahdeksan aikoihin. Tänään menen suoraan töistä Pojun vanhempainiltaan. Viikonlopun päivystän. Eli vastaan puhelimeen työasioissa ja tarvittaessa lähden töihin, jos en saa sijaista mistään.

Ei näitä viikkoja lisää, kiitos. Se hyvä puoli tässä on, että marttyyrinkruununi kyllä kiiltää. Voin käsi otsalla huokailla kuinka raskasta tämä on ja ottaa kaiken irti siitä kuin joustan ja venyn muiden takia.
Nyt tarvittaisiin oikeasti sellainen päivä, että ei tehdä yhtään mitään. Ehkä viikon päästä viikonloppuna. Ja onneksi anoppi lupasi ottaa sirkuksen viikonlopuksi muutaman viikon päästä. Sillä ajatuksella nyt mennään.

Viikon liikkumiset

2011-09-18T15:59:00.002+03:00

Maanatai: Kahvakuula 30min
Crostreiner 25min

Tiistai: Crostreiner 20min
Spinning 30min

Keskiviikko: BodyAttack 1h

Torstai: Lepo

Perjantai: Lepo

Lauantai: Juoksulenkki 40min

Sunnuntai: Pyöräily 17km
BodyBalance 1h (oon tosin vasta menossa illalla)

Tähän mennessä: Liikunta kertoja 5 (illalla tulee vielä kuudes)
Kulutetut kalorit 4970kcl + se tuleva Balnce

Pahan päivän pelastus

2011-09-17T16:48:00.002+03:00

Tämä päivä meni alamäkeen jo ennen kuin avasin silmäni. Heräsin nimittäin tyttöjen tappeluun.
Ja sitä on jatkunut koko päivän.

Ukko lähti iltavuoroon, ylläri, ylläri.
Kävin sirkuksen kanssa minigolfaamassa. Sekin oli yhtä suurta tunteiden vuoristorataa. Pahimmillaan mailat lenteli ja tunteita tuuletettiin varsin railakkaasti. Äidin päätä pikkuisen puristi, kun saatiin kaksi tuntinen peli loppuun. Esteri onneksi lähti kaverille leikkimään.

Autossa, kotiin päin ajellessa, sain loisto idean. Tänään isommat ostivat aamulla kaupasta omilla rahoillaan legopaketit. Esikko ja Poju jäävät kokoamaan legoja ja minä laitan lenkkarit jalkaan ja käyn juosulenkillä.

Puhelin taskuun ja lenkkarit jalkaan ja menoksi. Juoksi 40 minuuttia. Olo on kuin toisella ihmisellä. Ei purista, ei. Ei ainakaan niin pahasti. Juoksin viitisen kilometriä.
Nyt odottelen Pojun kummitätiä ja sen miestä kylään. Mikäs tässä enää ollessa. Ja Esteri, se pahin kiusanhenki, on ainakin tunnin pari vielä pois kotoa.

Suklaa

2011-09-16T20:25:00.002+03:00

Nyt on sellainen olo, että tästä selvitään vain suklaalla.

Söin jo kaapista Pojun Mentoksia, mutta ne alkoi ällöttään eikä ne ole sama asia. Miksi meillä ei ole yhtään suklaata kaapissa?!!! Ja Ukkokin on töissä ja kaksi nuorinta on jo sängyssä. En voi, en halua, enkä jaksa lähteä kauppaan.

Haluan silti suklaata.

Väsyttää!

Melkein onnistunut laiskotteluilta

2011-09-15T20:10:00.002+03:00

Lähdin viisi minuuttia ennen työajan loppumista kotiin. Hain Esikon. Käytiin ruokakaupassa. Hain Pojun iltapäiväkerhosta ja Esterin päiväkodista. Laitoin ruuan uuniin ja elokuvan pyörimään pienimmille. Kännykkä herättämään puolen tunnin päästä ja salapäiväunet.

Siivosin kuitenkin vähän tai oikeastaan raivasin keittiön tasot näkyviin ja eteisen lattian esille.
Kävin kaverini, hänen tyttönsä ja Esterin kanssa pikavisiitillä Ikeassa. Tytöt meni lastenhoitoon ja me krääsäosostoille shoppailemaan. Ostin kaksi energialamppua, 6 lasia alle eurolla ja sisustustarran.

Kuuntelin Pojun ja Esikon soittoläksyt. (tämä ei vaadi kuin nyökyttelyä musiikin tahtiin ja kehumista) Itse olen toivottoman epämusikaalinen. Nyt sain Pojun ja Esterin sänkyyn. Esikko on vielä hereillä. Ollaan hetki Esikon kanssa kaksin ja sitten mennään ysiltä molemmat nukkumaan. Ukko kotiutuu joskus puolen yön aikaan töistä. En todennäköisesti edes havahdu, kun se tulee kotiin.

Huomenna on onneksi perjantai. Päätimme pitää töissä pizzaperjantain. Askarreltiin toimiston pöydälle lista ja tilataan kuljetuksella pizzat lounaaksi. Meillä on uusi palkkaohjelma ja huomenna on ensimmäinen suuri ponnistus, kun on palkkakatko. Ajattelimme vähän hemmotella itseämme. Uusi ohjelma aiheuttaa aika paljon päänvaivaa ja on vielä työläs käyttää.

Torstai on toivoa täynnä tai jotain sinne päin

2011-09-15T05:35:00.002+03:00

Tänään en tee töiden jälkeen mitään. En mene salille, en siivoa, makaan vaan.
Tänä aamuna tuntuu, että ei herää millään. Silmät ummessa ja tekisi mieli kääriytyä peittoihin ja painua takaisin unten maille. Koko muu perhe nukkuu vielä.

Olen jumpannut alku viikon ahkerasti. Vaa'alla en ole käynyt. Nyt täytyy pitää ainakin yksi tai kaksi lepopäivää välissä. Ei vanha jaksa enää.
Menin vahingossa eilen BodyAtackiin. Ihan kamala hikirääkki. Olen käynyt ennenkin, mutta parempikuntoisena. Jaksoin kyllä yllättävän hyvin, mutta aika kevyesti otin. Jätin osan hypyistä pois. Tästä se kunto taas paranee.

Kai sitä on pakko raahata itsensä työmaalle.

Kahvakuulaa ja muuta

2011-09-13T05:29:00.002+03:00

Olen jo pitkään halunnut kokeilla kahvakuulajumppaa. Ja nyt oli salillemme tullut myös tämä vaihtoehto. Kävin eilen kokeilemassa. Ei ole sitten koskaan mennyt jumpassa puoli tuntia niin nopeasti. Ja jo eilen illalla tunsi kyljissä ja käsissä tosiaan tehneensä.
Menen ihan varmasti uudestaankin.

Ukon kanssa väännettiin eilen pitkästä aikaa. Aikataulut ja työvuorot ristissä ja tosi pahasti. Ilmeisesti kumpikaan meistä ei ole oikeasti kuunnellut/kuullut mitä toinen sanoo. Ja sitten olikin lastenhoidollinenkatastrofi valloillaan. Saimme hyvän palautuksen siitä, että pitää oikeasti kuulla sitä toista eikä vaan myötäillä, että joo, joo. kulta. Viiden ihmisen menojen ja alati muuttuvien työaikojen yhteensovittaminen vaatii näköjään pikkuisen enemmän.

Päätimme aloittaa viikkosuunnittelun. Edellisellä viikolla käydään läpi yhdessä lasten menot, omat työvuorot ja muut menot. Ehkä näin vältytään vastaavilta hermostumisilta, riidoilta ja katastrofeilta. Kuulostaa ehkä vähän tyhmältä pitää palaveria oman miehen kanssa, mutta molempien työvuoroista johtuen, emme välttämättä näe viikolla 3-5 päivään. Nukutaan kyllä yhtä aikaa samassa sängyssä, mutta emme ole kotona hereillä yhdessä.

Ihailua ja kateutta

2011-09-12T05:12:00.003+03:00

Tapasin puolen vuoden tauon jälkeen vanhan ystäväni. Jo viimeksi ystäväni oli laihtunut todella paljon. Hän ei ole koskaan ollut mikään hoikka tyttö, mutta viime vuosina painoa oli kerääntynyt aika huomattavasti.

Jos ystäväni olisi tullut kadulla vastaan, en ehkä olisi tunnistanut häntä. Hän on 1.5 vuodessa laihtunut 80 kiloa! Olin jo ostanut kotimatkalle juustopallopussin, mutta en syönyt sitä. Jos hänkin, niin kyllä minäkin. No, onneksi ei ole tarvetta 80 kilon painonpudotukseen, mutta jos nyt vaikka pysäytetään se painonnousu ihan ensin.

Söin terveellisesti ja kävin illalla juoksemassa. Esteri pyöräili ja minä yritin pysyä perässä. Tänään lähden kokeilemaan kahvakuulaa kuntosalille.

Sirkus sirkuksessa

2011-09-10T08:39:00.002+03:00

Käytiin Sirkus Finlandiassa. Oli paljon parempi kokonaisuus kuin viime vuonna.

Ihanaa käydä lasten kanssa, kun niistä on tullut ihan ihmisiä. Osaavat olla ja käyttäytyä. Väliajalla meinasi tulla syötävien suhteen pieni episodi. Esteri tietää tasan tarkkaan mitä haluaa, Poju ei tykkää oikein mistään ja Esikko ei pysty valitsemaan. Vähän siinä meinasi äidillä pinna ruveta kiristymään.

Parasta antia koko esityksessä oli tänä vuonna kasi poikaduoa. Toinen esitti mieletöntä kehonhallintaa ja parityöskentelyä naruista roikkumalla. Näillä pojilla tai nuorilla miehillä ei ollut kuin housut jalassa, yläosa paljaanaa. Esteri kuiskasi tädilleen, että noihan on melkein paljaana. Johon Esikko närkästyneenä: "No, onhan niillä housut!"
Esteri jatkoi:" Noillahan näkyy ihan luuranko ihon alla, yäk." Pojat olivat todella lihaksikkaita ja jokainen lihas erottui selvästi. Äidin ja tädin silmään tämä ei näyttänyt niinkään yököttävältä.
Toiset pojat pyörivät isossa kuolemanpyörässä ja aiheuttivat vatsan muljahduksia penkeillä istuville huimilla hypyillään.

Esteri tykkäsi eniten Hot Dog-koiraesityksestä. Tällä kertaa kukaan ei kysynyt, että koska tää oikein loppuu. Kivaa oli . Suosittelen, jos ette ole vielä käyneet.

Itseinhoa, amatöörit vaviskaa

2011-09-09T06:57:00.005+03:00

Olen vältellyt tätä aihetta ihan tietoisesti.

Tällaiseen painonnousuun eivät amatöörit kykene. Tähän tarvitaan sitoutuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Joka ilta pitää tehdä raskas valinta, kyllä, syön suklaata mielummin kuin lenkkeilen. Tähän tarvitaan myös paljon rahaa, köyhätkään eivät ihan ilman ponnistuksia kykene tähän. Kaikki se suklaa, juusto ja rasvaiset ruuat, ei ne tällä hintatasolla ole ilmaisia. Olen vaa'an mukaan ollut todella sitoutunut tähän painonnousu-projektiin. Ja vaatet kertovat myös oman versionsa kiristävistä saumoista, vetoketjuista jotka eivät mene kiinni ja trikoosta joka on venenyt äärimmilleen. Jopa Slogin venyvyys on tainnut tulla tiensä päähän, ainakin niin päättelen painaumista läskissä.

Yritin eilen ostaa uusia rintaliivejä. Luottoliivieni valmistus on näköjään lopetettu. Mikään ei istunut, läski pursui ja tuli hiki.
Sovittamani vaatteet näyttivät kauheilta. Mikään ei mennyt päälle ja kaikki tuntuivat väärän mallisilta. En ostanut mitään, enkä osta.

Ahdistaa, vituttaa, hävettää. Eniten mietityttää, miten tässä taas kävi näin. Miksi en saa pidettyä painoani alhaalla. Pystyn näköjään pudottamaan painoni, mutta en saa sitä pidettyä sitä siellä normaalilukemissa.

Tässä taas ollaan ja vaihtoehdot taitavat taas olla aika vähissä. Joko annan periksi ja ostan isompia vaatteita tai ryhdistäydyn nyt.

Riippuu näkökulmasta

2011-09-07T14:33:00.003+03:00

Tuleva luokkakokous mietityttää.
Jossain mielenhäiriössä tulin ilmoittautuneeksi. Lupasin sille ainoalle kaverille jonka kanssa olen edelleen tai oikeammin taas tekemisissä tältä luokalta, että menen jos hänkin. Olin ihan varma, että ei mene ja tässä sitä ollaan.

Kuinka moni meistä kertoo oikeasti mitä kuuluu. En tarkoita, että pitää tilittää koko elämä ja kaikki vastoinkäymiset, mutta kuinka vankasti on kulissit pystyssä. Jo kun lukee eräiden facebook-päivityksiä ja sitten kun tietää totuuden, niin löytää suuren suuren ristiriidan. Ihmisillä on tarve pitää kulissit pystyssä ja näyttää mahdollisimman hyvältä muiden silmissä. Enkä suinkaan ole poikkeus...

Siskon kanssa puhuttiin miten voimme eri lailla kertoa omasta elämästämme ja kuitenkin niin, että molemmat versiot ovat totta.

1. Olen naimisissa suuren rakkauteni kanssa. Halusimme lapsia heti ja saimme kolme ihanaa ja lahjakasta lasta. Vanhin on musiikkiluokalla, kaksi vanhinta soittaa musiikkiopistossa ja kolmas multilahjakas kuopuksemme käy tanskarissa jossa on sekä musiikki, että tanssia. Asumme luonnon kauniilla alueella,isossa kaupungissa lähellä keskustaa. Meillä on kaksi uimarantaa kävelymatkan päässä ja takapihalta pääsee metsään. En huolinut esimiespaikkaa, koska perhe ja lasten hyvinvointi on minulle tärkeitä . Viihdyn työssäni ja olen hyvä siinä. Minulla on joustavat työajat ja saan suunnitella itse työpäiväni. Kouluttaudun koko ajan lisää työn ohessa.

2. Asun isossa kaupungissa lähiöhelvetissä, vuokra-asunnossa mieheni ja kolmen lapseni kanssa. Esikoinen oli ihan vahinko enkä olisi vielä siinä vaiheessa suunnitellut lapsia. Keskeytin koulun raskauden takia. Käymme Esikon kanssa perheneuvolassa käytösongelmien takia. Olen siivooja (no en ihan oikeasti ole, mutta kuitenkin). Perheessäni on viime vuosina muutenkin ollut mielenterveysongelmia (pikkuveli) ja mieheni oli masentunut.

Molemmat versiot ovat tavallaan totta ja ei kumpikaan. Totuus on jossain siinä välissä.
Unohdinkohan jotain noista listoista? Mitä vielä voisin kertoa?

Kumpikohan kannattaa kertoa ihmisille joita ei ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen??

Humppaa, pumppaa, kuningas jumppaa

2011-09-06T07:44:00.002+03:00

Tai siis tässä tapauksessa kuningatar jumppaa.

En ymmärrä miten olen voinut elää vuoden ilman kuntosalia ja sen jumppatarjontaa.
Viime tiistaina huokailin vaan koko spinning-tunni, kun oli niin ihanaa. ( ja oikeasti en edes tykkää spinningistä). Sunnuntaina olin ekstaasissa koko BodyBalance-tunnin. Tätä olen kaivannut! Ja eilen, BodyPump. Täytyykö edes kertoa. Vaikka oli ihan surkea ohjaaja ja painot painoivat ihan varmasti enemmän kuin ennen, niin nautin joka sekunnista.

Ja tänään sattuu. Salilla on tullut kesällä käytyä, mutta pumppi on ihan eri asia. Rintalihakset taitavat johtaa jomotustilastoja tällä hetkellä. Ojentajat ovat kyllä kirimässä hyvää vauhtia.
Mutta tämä on ihanaa kipua. Tietää, että jotain on tehty ja kunnolla. Tästä mennään ylös päin, ainakin liikunnan suhteen.

Taidan olla ihan kajahtanut, kun mulla on näin kieroutunut käsitys hauskanpidosta.

Ai niin, huomasin ilmoittautuneeni siihen typerään luokkakokoukseen. En ole edelleenkään varma siitä, että se on hyvä juttu.

Pikkurouva Ikeassa

2011-09-03T19:16:00.003+03:00

Täällä on blogissa jos toisessakin keskusteltu kirjoista ja kirjahyllyistä. Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.

Minulle kirjat ovat tärkeitä. Lempikirjani on oltava saatavilla. Jos luen hyvän kirjan, haluan omistaa sen. Viime muuton jälkeen kirjat olivat pari vuotta laatikoissa vaatehuoneessa. Laitettiin vanhat avohyllyt lastenhuoneisiin. Haluttiin ovelliset hyllyt. Ja meillä kirjoja on ihan vähän... Eli yksi hylly ei riitä. Koti ei tuntunut kodilta, kun kirjat puuttuivat olohuoneesta. Pari vuotta ostettiin Ikeasta hyllyt ja niihin lasiovet. Ostettiin kaksi 80 cm leveää hyllyä ja kaksi 40cm leveää hyllyä. Kaikissa kuusi hyllyä eli laskennallisesti 1440cm hyllyä kirjoille.

Tässä taannoin meille oli tulossa vieraita ja päätin vähän siivota kaaosta. Kämppä näytti siltä kuin joku olisi ottanut katon pois ja laittanut sisään isot vispilät täydellä teholla.
Parin tunnin jälkeen huomasin uppoutuneeni kirjahyllyjen siivoukseen. Otin kaiken sinne kuulumattoman pois ja katselin kaapin päälle laitettuja lautapelikasoja. Totesin, että meillä ei ole kirjakaapeissa tarpeeksi tilaa. Soitin Ukolle töihin ja ilmoitin lähteväni nyt heti ja samantien Ikeaan Ostamaan yhden hyllyn lisää.

Pakkasin Esterin autoon ja isommat jätin kotiin. Esterin laitoin lastenhoitoon. Tarkistin hyllypaikan varastosta ja ei kun sinne kärryjen kanssa. Paketti oli alahyllyllä kärryjen tasalla. Kauhealla vaivalla sain sen kiskottua ja hivutettua kärryyn. Otin myös oven mukaan. Puolivälissä varastoa tajuan, etten mitenkään saa nostettua pakettia autoon. Pääsin kassalle ja kerroin myyjälle omaavani pienen ongelman. En voi maksaa ostoksia ellei heillä ole joku joka voisi auttaa minua paketin nostamisessa.
Ei hätää, heillä on varastopoikia jotka tulevat mielellään auttamaan. Maksoin ostokset ja paikalle saapuu englantia puhuva intialainen nuorimies. Tämä nappaa kärryt minulta ja lähtee työntämään niitä kohti parkkipaikkaa. Kohtelias nuorimies odottaa lastauspaikalla kärryni kanssa, kun peruutan autoani siihen ruutuun. Samassa paikalle saapuu afrikkalaistaustainen nuorimies. Yhdessä he järjestävät autooni ostokset ja sanovat ei, ei, ruova ei nosta mitään . Siinä seison pikkurillit ojossa, kun ostoksiani pakataan autoon. Kiitin kohteliaasti avusta.
Hain Esterin ja ajoin naureskellen kotiin. Ei sitten tullut kotoa lähtiessä mieleen, että kirjahylly ehkä saattaa painaa hieman.
Jätin auton alaovelle ja Ukko, joka oli tullut kotiin tällä välin, roudasi hyllyn ylös ja kokosi sen.

En ihan ehtinyt saada kaikkia tavaroita kaappiin, kun vieraat saapuivat. Eikä varmaan tarvi kertoa, etten ihan ehtinyt siivoaaman muita huoneita... Mutta sainpahan 240cm lisää hyllyä.

Syksy

2011-09-02T21:11:00.002+03:00

Lomat on pidetty ja arki alkanut.

Poju tärisi kolme iltaa ennen koulun alkua: Jos hän ei osaakaan ja jos hän vaikka tekee virheitä ja sitten opettaja suuttuu. Onneksi silitys, syli ja hali auttoi. Ja kolme päivää koulun alun jälkeen poika osasi lukea.
Ja meillä soi vetopasuuna. Poju on innostunut ja ylpeä soittimestään. Ääni ei ole niin paha kuin pelkäsin.

Esikko on saanut selviä esiteinipiirteitä. Luoja meitä auttakoon teineiltä. Hubaa tiedossa koko rahanedestä, muuta ei voi sanoa. Muuten sujuu hyvin. Ensi viikolla on kotrollikäynti perheneuvolassa. En halua lopettaa, mutta en tiedä tarvimmeko sitä enää oikeasti. Ensi syksynä on edessä iso muutos. Esikon koulu muuttuu Normaalikouluksi ja koko, siis ihan koko, henkilökuntavaihtuu, todennäköisesti siivojia ja ruokalan väkeä myöten. Tyttö murehtii jo nyt, kun oma opettaja joutuu lähtemään. Isoja muutoksia edessä.

Ja mitä voisi sanoa pahnan pohjimmaisesta, Esteristä... Tyttö kasvaa kuin rikkaruoho ja samoin kasvata tahdonvoimat. Se lapsi sitten omaa maailman suurimman itseluottamuksen ja toimeliaisuuden. Viime sunnuntaina meikkasin ennen kuin anoppi tuli meille. Esteri seisoi wc-pöntön kannella ja halusi kajalilla kissanviikset naamaansa. Aikansa katseltuaan se ehdotti, että jos värjäisin koko yläluomen mustalla kajalilla, niin voitaisiin sanoa anopille, että äidillä oli vähän rankka aamu. Mistä se nuo juttunsa oikein repii!

Minä valmistuin, sain todistuksen viime viikolla postissa ja seuraavaan palkkaan tulee 5% palkankorotus. Jotain hyötyä siitä paperistakin.
Todennenäköisesti olen matkan varrella hukannut muutaman ruuvin päästäni, mutta huomasin viime viikolla ilmoittautuneeni seuraavaan tutkintoo. Opiskelen seuraavat kaksi vuotta töiden ohessa siivousteknikoksi. Ei taida kaikki olla täällä kotona.
Liityin takaisin vanhan kuntosalini kokoaikaiseksi jäseneksi. Kävin tiistaina spinnigissä ja juoksemaankin olen taas alkanut. Painosta voidaankin sitten puhua joskus toiste. En tiedä kehtaanko edes kertoa.

Minulla ja Pojulla on yhteinen tarrataulukko. Poju ei vingu ja vikise vaan yrittää sanoin kertoa mikä harmittaa ja minä yritän olla huutamatta. Kuulostan ihan hyenaalta huutaessani. Ensimmäisen palkinnon saimme eilen. Tarvittiin viisi hymynaamaa (molemmilta) ja pääsimme kahdestaan ilman muita uimahalliin. Ja meillä oli kivaa. Nyt tsempataan 10 hymynaamaa ja sitten teemme jonkin muun retken tai uudestaan uimahalliin. Täytyy tunnustaa, että sain kyllä kaksi huutonaamakin. Aina on parannettavaa.

Kesä

2011-06-09T06:27:00.004+03:00

Ei tekisi mieli raataa töissä. Olisi kivempaa viettää päivät lasten kanssa rannalla, mutta minkäs teet. Itsepä loma-aikani valitsin. Vielä viisi viikkoa töitä edessä ennen lomaa.

Kaikki vaatteet kiristää. Ei kivaa ollenkaan. Sain kummallisen motivaation tähän touhuun. Meillä on ehkä luokkakokous syksyllä. Edelliseen en edes mennyt. Jotenkin teinitraumat nostaa rumaa päätään. Jos menen, niin en voi mennä tämän näköisenä. Jatkuuko yläaste ikuisesti?

Olen aina ollut se: ympyröi oikea vaihtoehto joka ei kuulu joukkoon.
En kuulunut luokan eliittiin, sanoin vastaan porukan johtajalle. Tämän seurauksena en ollut tervetullut heidän porukkaansa.
En ollut tarpeeksi nörtti kuuluakseni heidän ryhmäänsä. Kävin kuitenkin discossa ja olin kiinnostunut vaatteista ja pojista ym. Ja luin mieluummin roomaneja kuin koulukirjoja.
En kuulunut siihen raggariporukkaankaan. En polttanut, en juonut, en huudellut ym.

Minulla oli omat kaverini kuvataidekoulusta ym. En koskaan oikein edes halunnut kuulua luokan porukoihin. Vaihdoin kokonaan toiseen lukioon. En halunnut jäädä samoihin ympyröihin. Minua ei ole varsinaisesti kiusattu, enkä ole kokenut itseäni syrjityksi tai yksinäiseksi. En vaan yksinkertaisesti kuulunut siihen ryhmään.

Miksi menisin näiden vuosien (20vuotta!!!) jälkeen tapaamaan näitä ihmisiä. Ei ole tähänkään asti kiinnostanut mitä niille kuuluu. Miksi kiinnostaisi nyt. Kuka siellä oikeasti keroo mitä kuuluu. Kaikki on enemmän ja vähemmän siloiteltua. Sama vanha pätemisentarve nostaa päätään. Mihin ne vanhat asemtemat olisivat muuttuneet?!

Onko jollain ollut oikeasti hauskaa luokkakokouksessa?

Voihan pasuuna!

2011-05-31T16:17:00.002+03:00

Poju pyrki musiikkiopistoon kitaraa soittamaan. Täällä pääsi kaikki lähikunnat mukaan lukien kaksi musiikkiopistoon ja neljä konservatorioon soittamaan kitaraa tänä keväänä. Poju ei ollut niiden kuuden joukossa.
Ajattelin, että se siitä sitten. Haetaan yksityisopettaja tai odotetaan vuosi ja Poju saa hakea, jos niin itse haluaa. Minusta lapsen harrastuksen täytyy lähteä lapsesta itsestään eikä siitä, että vanhemmat haluavat lapsensa harrastavan sitä ja tätä.

Toissa viikolla Poju sai musiikkiopistosta kirjeen: Et tullut valituksi haluamaasi soittimeen, mutta orkesterikoulussa olisi vielä muutama paikka vapaana. Valittavat soittimet ovat: klarinetti (ei käy, koska sisko soittaa sitä), käyrätorvi, pasuuna, tuuba ja trumpetti.

Uhkailin ja lahjoin lapsen edes tulemaan tutustumistilaisuuteen. Jos sen jälkeen ei kiinnosta, niin sitten ei. Vaan kuinka kävi?! Kun tuli vetopasuunan esittely, alkoin poika hymyilemään ja sanoi, että tuota voisin koittaa. Esittelyn jälkeen lapset saivat kokeilla soittimia opettajien avustuksella. Poju käveli suoraan ensimmäisenä pasuunaopettajan luo ja halusi kokeilla. Poika sai komean äänen torvesta heti ensi yrittämällä!
Sanoi, tämä oli tässä, tätä voin soittaa, muita en edes kokeile, joko voidaan mennä kotiin.

Kesäkuussa tulee lopullinen tieto paikasta. Voi olla, että meillä soitetaan klarinetin lisäksi myös pasuunaa.

Näyttötutkintoni arviointipalaveri oli tänään. Läpi meni. Nyt sitten odotetaan enää tutkintolautakunnan lopullista päätöstä. Mökki on varattu ja bilepäivä sovittu. Pidetään, kuulkaa, sellaiset ötkeet, että. Loppukesästä juhlitaan ja kunnolla!

Juoksemalla tukka kipeäksi

2011-05-23T20:37:00.004+03:00

On se kummallista tuo urheilu, kun oli sunnuntaina pää niin kipeä, että... Huolto toimi hyvin ja siideri meni hyvin kurkusta alas, ja taisi niitä olla aika monta muutakin kuin vain se yksi ensimmäinen.

Kukahan tekisi minun näyttötutkintoni kirjallisen osuuden? Vapaaehtoisia? Ei nappaa, ei. Viimeinen päivä pitäisi olla valmista, onneksi on vielä viikko aikaa. Siinä on monta yötä ja monta viime tippaa vielä käytettävissä.

Tänään oli Esikon ja minun yhteinen perheneuvola käynti. Hyvin meni. Mennään vielä syksyllä. Se olen minä, joka ei halua lopettaa siellä käymistä. Tarvin edelleen sen takaportin. Tyttö on kokonaan toinen lapsi kuin vuosi sitten syksyllä. En silti halua lopettaa vielä siellä käymistä.

Harrastuksetkin loppuvat. Vielä on jäljellä Esikon soittotunti ja kevät konsertti. Sitten tulle kuskauksiin tauko. Ehdotin Pojulle jalkapalloa kesäksi, mutta ei. Hän ei halua. En laita yhtään hanttiin. Se olisi ollut koko kesä kaksi kertaa viikossa kentänlaidalla ja siihen vielä pelit päällä. Näin on hyvä.
Katsotaan minkälainen kuskausrumba alkaa syksyllä. Esikon kuoro, soittotunti, musiikinteoria ja orkesteri Ja Esterin tanskari (tanssia+muskaria yhdessä). Poju ei päässyt soittamaan kitaraa koska paikkoja oli vain neljä, mutta hänet otettaisiin mielellään puhaltimiin. Vielä olisi muutamassa soittimessa paikkoja. Menemme ensi viikolla tutustumaan soittimiin ja katsotaan sitten. Voi tosin olla Pojun luonteella, että se on kitara ja piste. Sitten hommataan vaikka yksityisopetusta.

Lenkille, mars!

2011-05-21T11:59:00.002+03:00

Esteri lähti jo eilen kummitädilleen hoitoon, Vaari haki äsken esikon ja kohta lähden Pojun kanssa kaupunkiin josta Mummu ottaa pojan huostaansa.
Minä laitan lenkkarit jalkaan, suuntaan pyynikille Likkojen lenkille työkavereiden kanssa. Juostaan huoltoautolle ja siitä alkaa paheellinen elämä. Jatkotkin on ja kotiin ehkä joskus sitten myöhemmin.

Siis tänään lenkkeillään.

Lapset tulevat huomenna iltapäivällä kotiin. Ukko ehdotti viikolla muina miehinä, että mitä jos hän veisi minut syömään ulos lounasta sunnuntaina ennen kuin lapset tulee ja hän lähtee itavuoroon. Sanoin, että joo, mikäs siinä. Vähän ihmettelin, että mistäs moinen, kunnes eilen välähti: meillä on hääpäivä sunnuntaina. Taas Ukko tais mustaa, mutta minä en. Äsken kävin kauhealla höökällä Prismassa ostamassa Ukolle pelin. Miten voin unohtaa joka vuosi?!

Niitä näitä...

2011-05-18T14:58:00.002+03:00

Viiden viikon päästä on äitini isot juhlat ja mitkään vaatteet eivät mene kunnolla päälee. Miten sitä taas ollaan tässä pisteessä.
Ei tämä ihan tervettä ole enää. Uusi elämä alkoi, taas, sadan tuhannen kerran...

Mieli on jo vähän parempi.
Poju täytti seitsemän. Minä täytin 36 vuotta. Olen käynyt lenkillä ja onnistunut olemaan stressaamatta työasioista. Koulujuttujen pitäisi olla valmiina parin viikon päästä. Tulee kiire. Senkin suhteen ajattelen niin ,että onneksi on olemassa viime tippa.

Kyllä täm tästä. Ja painonkin olen ajatellut saada hallintaan. Nyt lopullisesti tällä kertaa. JoJo mikä Jojo.

Puhutaanko jostain muusta?

2011-05-17T14:25:00.002+03:00

Siis, oikeasti?! Käsi pystyyn ketä muuta ei voisi vähempää kiinnostaa voittaako joku joukkue jossain älyttömässä urheilupelissä!
Olen viime päivinä tuntenut itseni todella erilaiseksi. Yli viisikymppiset naiset ei puhu kahvipöydässä muusta kuin, että oli se sitten nätti maali... näitkö sen... ai, et... no mikset... kaikkihan sitä kattoo... ja kerrankos sitä nyt ME voitetaan... kyllä sunkin olis kannattanut katsoa...

Mutkun mua EI kiinnosta. En ymmärrä miten minun itsetuntoni nousee siitä, että pari hassua miestä yrittää saada pientä muovin palaa johonkin verkkoon. Eihän minulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Se ei ole mitenkään minun ansiotani. Hyvä, jos pärjäävät sellaisessa mitä itse haluavat ja harjoittelevat kovasti. Mutta miksi minun pitäisi hyppiä suihkulähteissä ja luvata tehdä jotain päätöntä jo NE voittavat?!?
Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin en seuraa urheilua, ollenkaan, milloinkaan, evvk.
Meillä on kaksi telkkaria sen takia, että tulisi avioero nopeasti, kun Ukko haluaa katsoa kaiken maailman ottelut ym. Nyt mun ei tarvi, kun ei kiinnosta.

Ei minun kevääni

2011-04-17T11:17:00.002+03:00

Tämä alkuvuosi ei ole ollut oikein minun aikaani. Mikään ei ole vialla, mutta mikään ei oikein sujukaan.
En saa otetta oikein mistään. Painonhallinta on ihan metsässä, samoin lekkeilyt ja urheilut tapahtuvat jossain muualla kuin minun elämässäni.
Suoritan... en edes oikein tiedä mitä.

Inhoan sitten kun-elämää. Ja tämä taitaa olla juuri nyt sitä. Sitten kun tästä viikosta selvitään, sitten kun saan koulun loppuun, sitten kun ...
Haluan tässä ja nyt elämän!
Sanon lapsillekin, että juu, tehdään sitten kun, saat katsella telkkaria sitten kun...

Miten saan elämän ilman reunaehtoja?!

Lenkille

2011-04-04T18:19:00.002+03:00

Joku on taas tunkenut minuun kaksin käsin kakkuja, suklaata ja muffinseja. En ymmärrä tuollaista syömistä. Paha olo ja turvottaa.

Lähden lenkille. Nuhasta viis. En jaksa tätä sairastamista enää yhtään.
Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Lupaan kävellä.

Voihan flunssa

2011-03-30T13:51:00.002+03:00

Ja niin päätin viime viikonlopun rellestämisen jälkeen, että nyt riittää huonot syömiset ja maanataina vedän lenkkarit jalkaan je ei kun menoksi.

Sunnuntaina se antoi ensi merkkejä itsestään. Laitoin väsymyksen ja vedottomuuden kahden päivän riekunnan piikkiin. Niskaa ja selkää särki, mutta koska olen viimeksi tanssinut aamuun asti...
Maanataina epäilin sen jo saaneen otteen minusta: pää oli höttöä, vilutti, värisytti.
Eilen alkoi nuha ja illalla nousi kuume.
Täällä sitä nyt sitten maataan loppuviikko sairaslomalla. Harmittaa. Söin eineskermavaahtoa suoraan purkista.

Lenkkarit ovat edelleen siivosti komerossa. Ja salivaatteet eivät hikisty kaapissa. Eipä tarvi kuivatella märkiä lenkkareita tai pestä hikipyykkiä. Blääh.

Riittämättömyyden tunne

2011-03-25T12:22:00.002+02:00

Taas mennään ja lujaa.
Ei ehdi kunnolla vetää henkeä välissä, kun seuraava asia jo syöksyy näkökenttään. Nyt pitää hidastaa.

Esimieheni on sairaslomalla vaihteeksi. Teen liikaa töitä. En ehdi tehdä kaikkea enkä todellakaan kunnolla. Ärsyttää.

Olo on kuin ulkopuolisella. Katselen, kun elämä lipuu ohitse.
En ole kunnolla läsnä töissä, en kotona. Ja voisi kysyä: Mikä sosiaalinen elämä? Missä?
En ehdi, jaksa edes lenkille.
En halua tälläistä. Tästä syystä en ottanut vastaan esimiespaikkaa ja silti tuntuu, että teen niitä hommia koko ajan.

Nyt pakkaan kassini ja lähden viettämään tyttöjen viikonloppua. Palailen kunhan selviän.

Äitiydestä

2011-03-10T19:50:00.003+02:00

Mikähän noissa Tiitun kommenteissa on, kun ne saavat aikaan aina puhetulvan.

Olen aina halunnut äidiksi. Olin sitä mieltä, että miestä en ota riesoikseni. Avioero tulee kuitenkin. Lapsia olen aina kuitenkin haluunnut sen 3-4.

Kun sain tietää esikoisesta, en hetkeäkään epäillyt, etten pitäisi vauvaa. Kaksi seuraa ovat olleet todella toivottuja ja haluttuja. Se, että sain miehen suostumaantuumaan, vaati aikamoista suostuttelua, mutta ei se loppujen lopuksi ollut kovin vastahankainen.

Minusta on ihanaa, kun lapset kasvaa. En ole ainakaan vielä nyyhkinyt koulun pihalla, kun lapsi siirtyy uuteen elämänvaiheeseen.Tietyt rajapyykit kuuluvat ihmisen elämään ja ihanaa seurata omien kasvua. En kuitenkaan odota, että sitten kun ne ovat niin ja niin isoja, niin sitten... Näin hyvä juuri nyt. Ja toivottavasti osaan nauttia juuri siitä hetkestä missä olemme nyt. Sen enempää haikailematta menneisyyteen kuin liikaa tulevalta odottaen.

Rakastan vauvoja. Voisin vielä synnyttää ja imettää, mutte ei enää raskautta eikä yövalvomisia. Esterin ja Esikon uhmat ovat olleet aika mahtavia. En jaksa enää yhtään uhmaikäistä. Kauhulla murrosikää odotellessa. Minusta, tämän kymmenen vuoden kokemuksella, lapset ovat rasittavimpia 1-3 vuoden välissä. Ne ovat hengenvaarallisia. Taidot riittävät, mutta järki ei. Siinä vaiheessa, kun lapsi täyttää kolme, niin jokin tuntuu loksahtavan paikoilleen.
Isot lapset ovat ihania. Niiden kanssa kiva touhuta kaikkea. Tykkään keskusteluista. Lasten logiikka on ihanaa. Tykkään siitä, kun voidaan leipoa yhdessä, tehdä käsitöitä. Minusta on ihanaa ajatella, että ensi kesänä voin lähteä oikesti pyöräilemään koko porukan kanssa.

En ajatele mitenkään kaiholla vauva-aikoja. Vauvan tuoksu on ihanaa. On ihanaa huolehtia avuttomasta nyytistä ja tuntea lapsen lämpö vieressä.
Ihanaa on myös istua isomman kanssa sylikkäin, vierekkäin. Minusta on mahtavaa saada olla osallisena siinä, kun lapsesta kasvaa oma yksilö. Minusta on ihmeellistä miten samoista geeneistä on voinut tulla kolme niin erilaista, erinäköistä, mutta niin mahtavaa ihmisenalkua. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea vielä tuleekaan eteen.

Menipä sekavaksi. Ottakaa selvää tai olkaa ottamatta.

Vauva täyttää vuosia

2011-03-09T20:31:00.002+02:00

Esteri on nyt virallisesti viiden vanha villahousu.

Minulla oli ihan hirveä vauvakuume Pojun jälkeen. Olisin ottanut kolmannen vauvan vaikka heti. Alunperin piti Pojulle ja kolmannelle tulla ikäeroksi 1v7kk, mutta se eka raskaus oli kohdun ulkopuolinen. Onneksi Esteri sai alkunsa heti, kun oli mahdollista.

Raskaus ei ollut kaikkein helpoin. Oksensin 4+ viikosta sinne 15. viikolle asti ja 14. viikolla alkoi verenvuoto. Samaan aikaan todettiin raskausdiabetes. Esterilla oli alkuraskauden ultrassa kaveri(pääsin ultraan 6.viikolla sen kohdunulkoisen raskauden takia). Kaverista ei koskaan kasvanut vauvaa. Se oli ilmeisesti tuulimuna tai sitten sen kasvu oli pysähtynyt heti alkuunsa.
Verenpaineet eivät meinanneet pysyä asioissa koko raskauden aikana. Ramppasin äitipolilla ja lääkärissä jatkuvasti. Sitten se lapsi oli vielä perätilassa. Istua nökötti mahassa nenä minun napaani päin, jalat lantiossani. Ja arvaatte minne se jästipää potki. Oli pikkuisen kiire vessaan aina välillä. Onneksi Esteri tajusi kääntyä itse viikkoa ennen synnytystä.

Viisi vuotta sitten tähän aikaan olin yksin synnyttäneiden osastolla ja Esteri oli vastasyntyneiden teholla. Minulla oli raskausdiabetes ja jouduin pistämään insuliinia. Esteri vietiin synnytyssalista teholle sokeriseurantaan.

Jouduin kolme päivää aikaisemmin osastolle verenpaineiden takia. Verenpaineita ja sokereita seurattiin koko raskauden ajan. Edellisellä viikolla verenpaineet nousivat hälyttävästi. Kävin äitiyspolilla, huilasin viikonlopun ja maanataina laittoivat neuvolasta uudestaan äitiyspolille. Viikkoja oli 37+5. Menin sairaalaan tarkistuskäynnille, mukana oli auto, kännykkä, neuvolakortti ja kirja. Lääkäri sanoi, että et lähde mihinkään vaan jäät tänne.
Soitin Ukolle, että tarvisin hammasharjan ja alusvaatteita. Pari päivää makasin siellä. Vinguin olon takia käynnistystä, mutta sanottiin että raskausdiabeteksen takia ei käynnistetä ainakaan viikkoon.
Lääkäri lupasi tiistaina, että pääsen kotiin. Illalla olo huononi ja lääkäri teki sisätutkimuksen. Sellaisessa tutkimuksessa en ole ollut sitä enne enkä sen jälkeen, lääkäri "vähän" irroitteli kalvoja ja totesi, että jos vauva on jo valmis syntymään, niin tällä se lähtee tulemaan. Jos ei ole, niin sitten odotellaan viikko, pari.
Koko seuraavan yön supisteli kolmen minuutin välein. Mitään ei tapahtunut. Seuraavana aamuna uusi lääkäri totesi, että seurataan. Siinä sitten seurattiin koko päivä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä synnytys sitten lähti itsellään käyntiin. Istuin suihkussa, silittelin mahaa ja sovittiin Esterin kanssa, että tänään nähdään.
Aamulla soitin Ukolle, että tuu tänne ja tuo mukanas myös imetysliivit ja vauvan vaatteet.
Synnytys oli nopea, helppo ja miellyttävä. 5.5h, ilokaasulla ja miehen vitseillä mentiin.
Tältä reissulta on eräs koomisimpia tilanteita koko suhteen varrelta. Pyysin miestä kertomaan minulle juttuja, että keskittyisin hänen ääneensä enkä supistuksiin. En siis halunnut mitään kulta sä oot ihana- juttuja, vaan ihan oikeaa puhetta. Ukko päätti sitten kertoa mitä StarWars 3 taphtuu, kun en ollut nähnyt sitä ( ja itse asiassa en ole vieläkään). Kesken pahimman supistuksen Ukko toteaa: " ... ja sitten Padme kuolee synnytkseen..." Ja tulee aivan hiljaista... "Niin, tää ei ehkä ollut ihan paras hetki kertoa tätä juttua...", toteaa Ukko. Ja minä räjähdin nauramaan. Nauroin ihan vedet silmissä siinä synnytys pöydällä. Ukko-parka oli niin syyllisen näköinen, hämillään ja nolona. Ei muuten sattunut supistukset sillä hetkellä. Suosittelenkin naurua kipulääkkeeksi kaikille synnytykseen.

Sain pitää Esterin synnytyssalissa tunnin verran. Ukko lähti päästämään lapsen vahtia kotiin. Jäin yksin syömään ruokaa synnytyssaliin. Istuin keinutuolissa ja katselin aurinkoista pakkaspäivää ulkona. Mietin, että nyt meitä on sitten viisi.

Esteristä on kasvanut iso ja taitava tyttö. Se lapsi menee tahdonvoimallaan vaikka läpi harmaan kiven. Anoppi kysyi, että kumman puolelta tuo jästipäisyys tulee. Sanoin, ettei siitä voi enää yksi suku ottaa kunniaa itselleen. Se tyttö on joku geenimutaatio, kerännyt itseensä monen sukupolven vahvojen naisten luonteen lujuuden. Ja vahvoja naisia suvuista löytyy...Esteri on iloinen, hyväntuulinen, jästipäinen, tempperamenttinen, hellä, älykäs, rakastava ja välillä niin raivostuttava. Äidin rakas viimeinen vauva.

Hyvää syntymäpäivää, Muru!

Karkitta

2011-03-09T06:00:00.003+02:00

Eilen kiersin kohteitamme työpäivän aikana. Jävin muutamassa kaupassa. Aamupäivällä joskus kymmenen aikaan oli jo tolkuton nälkä, kun olin syönyt aamupalani ennen kuutta. Olin yhdessä kaupassa ja jatkamassa matkaani seuraavaan paikkaan, kun ajattelin, että mitä jos otan tuosta vähän evästä, kun pääsen toimistollekin vasta puolen päivän aikaan. Eväät oli joku piilottanut toimiston jääkaappiin ja vatsa kurni. Kävelin automaattisesti karkkihyllylle. Jos sitä tästä jotain nappaisi mukaan. Hypistelin karkkipusseja ja mietin pientä tikkaria. Ja kesken kaiken tulee ajatus, ai niin, en syö karkkia. En ostanut mitään.

Oletteko yrittäneet löytää terveellista, mutta vähäkalorista, pientä välipalaa pikkukaupasta? Ei muuten löydy. Jos ei ole lusikkaa, niin rahkan ym syöminen on aika vaikeaa. Kuivattuihin hedelmiin on kaikkiin lisätty sokeria, pähkinät ui suolassa ym.

Kävin sitten matkan varrella Punitse&Säästä-kaupassa. Ostin kourallisen macadamia-pähkinöitä ja liian paljon keltaisia jumborusinoita. Tuli niistä rusinoista ällä olo.

Miettimisen aihetta

2011-03-07T17:35:00.004+02:00

Ystäväni Annukka teki ison päätöksen elämässään ja muutti koko ruokavalionsa suuntaa. Itse olen miettinyt, että kasviksia voisi ja pitäisi syödä enemmän. Ne on hyviä ja tykkään niistä. Miksi en sitten syö niitä enempää?

Tänään joku kavereistani oli linkittänyt Iltalehdestä milenkiintoisen artikkelin fb:hen. En halua kokonaan lihasta luopua, mutta karkista voisin ja limsoista myös. Sipsejä syön niin harvoin, että kyse ei ole edes luopumisesta. Suuni palaa niistä, juustonaksut ovat kaikkein kamalimpia ja grillimaustetut jutut. En voi syödä niitä ollenkaan ilman tuskaa. Ja silti syön niitä aina välillä, kun unohdan kuinka kamala olo niistä tulee.

Olen muutenkin miettinyt suhdettani karkkiin. Ja ei, nyt ei puhuta suklaasta. Olin Esterin syntymän jälkeen kaksi vuotta syömättä karkkia. Nykyään syön karkkeja, jos niitä on tarjolla. Joskus ostan niitä itsekin. En tykkää niistä, ne maistuvat esanssipaskalle. Miksi sitten syön niitä? Käteni tekee vaistomaista liikettä pussista suuhun niin kauan kuin karkkeja on jäljellä. Se on tahdoton liike. Ällöttää ja on paha olo ja silti tungen kitaani kaiken. Olen kuin pohjaton kuilu mitä sokeriin ja pizzaan tulee, musta aukko joka imee itseensä koko universumin sokerit.
Olen ollut kokonaan ilman jäätelöä nyt reilut neljä vuotta. Jos kerran pystyn siihen, niin kyllä pystyn lopettamaan karkinsyönninkin.

Joten siis, enemmittä mutkitta: En syö enää karkkia.

P.S. Kerron kyllä jos sorrun. Voitte luottaa siihen.

Loma

2011-03-03T13:24:00.003+02:00

Ollaan vaan oltu.

Kävin tiistaina Esterin kanssa kaupungissa. Tyttö sai palkinnoksi, siitä, että nukkuu nykyään yöt omassa sängyssä, ihan omat puuvärit metallirasiassa. Meillä oli tosi mukavaa. Käytiin Stockalla kahville ja ihasteltiin kaiken maailman juttuja. Ostettiin me sitten uusi mekkokin.

Poju taas pääsi Ukon kanssa elämänsä ensimmäiseen jääkiekko-otteluun. Esikko vietti aikaa Siskolla. Jokaiselle lapselle jotain omaa ja spesiaalia.

Eilen hiihdin Pojun ja Esterin kanssa melkein 7km:ä ja hyvin meni. Poju on kehittynyt ihan valtavasti viime vuodesta. katselin suu ammollaan kuinka poika mennä viiletti mäissä. Itse oli suunnitellut, että mennään vaan yksi kierros, mutta lapset halusivat vielä toisenkin kierroksen.

Odottelen Ukkoa töistä kotiin. Lähden sen jälkeen katsomaan Veljeä. Käyn myös ystäväni kanssa kahvilla. Mukavaa, kun voi tehdä mitä huvittaa.

Syömisistä voidaan puhua sitten jonain toisena päivänä...

Hengissä

2011-03-01T07:25:00.002+02:00

Loma alkoi. Saan jo nukuttuakin kohtuullisesti. Oli meinaan pieniä ongelmia loppuviikosta heräilemisen kanssa. Heräsin keskellä yötä enkä pystynyt nukahtamaan uudestaan.
En tehnyt kuin 26 ylityötuntia viikon aikana. Mutta sain homman toimimaan töissä.

Nyt lomaillaan ansaitusti!

Syömiset oli kunnossa eiliseen asti. Ja eilinen meni ihan överiksi, kaikin puolin: kiinalaista noutopöydästä ja paljon, suklaavanukasta kermavaahdolla, pussillinen suolapähkinäsekoitusta ja illalla Ukon leipomaa kakkua. Vaaka antoi hyvät lukemat äsken, vähän painaa tuo eilinen ruokamäärä ja turvottaa. Nyt vaan niskasta kiinni ja jatketaan hyvää linjaa, eikä välitetä eilisestä.

Pikkuveli pääsi yllättämään meidät. Yleensä ennusmerkit ovat olleet selvät ja "romahduksen" on pystynyt ennakoimaan. Pikkuveli on huonossa jamassa. Oli viikon harkinnut tekoaan. Joku ystävällinen ohikulkia oli soittanut ambulanssin torstaina, kun Pikkuveli oli hortoillut sekavana kadulla.
Keskiviikkoillalla Veli oli napannut x määrän lääkkeitä ja mennyt nukkumaan. On kuitenkin herännyt torstaina herätyskelloon! Ilmeisesti oksentamisen takia, Veli sai keuhkokuumeen ja joutui Tayssiin tiputukseen. Eilen siirrettiin Taysista Pitkään niemeen. On nyt lukkojen takana ainakin pari viikkoa.
Kävin katsomassa veljeä lauantaina keuhko-ostolla. En saanut veljeä hereille. Istuin sängynlaidalla puolisen tuntia ja silittelin Veli-veikkosta. Minun Pikkuveli-parkani. Kuinka paha olla toisella voikaan olla. Eilen käytiin Ukon kanssa Pitkässä niemessä. Edellisesta vastaavasta on kuitenkin jo melkein neljä vuotta aikaa. Jotenkin sitä tuudittautuu turvallisuuden tunteeseen. Nyt kun Veljen skitsofrenia on hallinnassa, niin sitä itse tulee ajatelleeksi, että kaikki on hyvin, vaan eipä ollutkaan.

Vielä kaksi päivää

2011-02-25T06:19:00.003+02:00

Ylityötunnit paukkuu ja stressitaso nousee.

Tänään alkaa uusi iso kohde ja minä vedän koko homman läpi. Pelottaa. Siellä on vielä sellainen uusi iso työhomma mitä meistä ei ole kukaan koskaan tehnyt. Jännittää. Taas on opeteltu lisää uusia asioita. Tämä on tähän asti isoin juttu josta olen vastuussa. Olen eilen sanonut asiakkaalle naama pokerilla, että kyllä, minä vastaa ja kaikissa ongelmatilanteissa voit ottaa heti yhteyttä minuun... Siis apua!

Jos ei hetkeen kuulu mitään, niin yritän toipua tästä viikosta. Hengissä ollaan. Palaan asiaan myöhemmin. Koko keskittymiskyni on nyt kiinni työasioissa.

Pikkuveljen terveys on taas heikoissa kannattimissa ja Sisko on kärrännyt sen eilen sairaalaan. Nyt meni jo pitkään suht hyvin. Romahdus ei ollut nähtävissä etukäteen niin kuin yleensä. Sekin murehduttaa. Mutta paneudun siihenkin kunnolla vasta huomisen työpäivän jälkeen.

Stressiä, väsymystä ja flunssan poikasta

2011-02-23T20:56:00.002+02:00

Olen lukenut blogeja viime aikoina ja liian harvoin kommentoin. Ajatuksia herättäviä tekstejä. Jotenkin on omat voimat niin loppu iltaisin, että en pysty kunnolla muodostamaan järjellisiä lauseita.

Esimieheni jäi sairaslomalle ja kuka hoitaakaan koko hullun myllyä... Meillä alkaa loppuviikosta uusi, iso kohde ja tekemistä on enemmän kuin tunteja vuorokaudessa. Olen tehnyt liikaa töitä. Vastuu painaa ja stressaa. Ja tuntuu, että 1/3 meidän työntekijöistä on sairaslomalla.

Minulla pitäisi olla elämäni ensimmäinen talviloma ensi viikolla. Olen varma, että talviloma on urbaani legenda ja työkaverini ovat tehneet selkäni takana salaliiton. Ja minulle valkenee maanantaina, että mitään talvilomaa ole olemassakaan. Tältä tuntuu nyt. En edes pysty nauttimaan loma-ajatuksesta tämän pyörityksen keskellä.

Tämän kaiken keskellä olen syönyt alkuviikon 500kcl:n vajeella. Paino on tippunut melkein kilon. Jos en nyt sorru stressi- ja lohtusyöntiin, niin selviän ihan mistä vaan ilman suklaata. Liikkumaan en ole ehtinyt/jaksanut/kyennyt enää työpäivän jälkeen.
Istun iltaisin kotona korvatulpat korvissa, kun jopa tavallisest puheäänet tuntuvat liian kovilta. En kuitenkaan halua hiljentää lapsia, niin parempi vaihtoehto on hiljentää ääniä korvatulpilla.

Hampaat irvessä

2011-02-20T18:42:00.002+02:00

Otin itseäni niskasta kinni, kirjaimellisesti, ja raahasin itseni väkisin kuntosalille. Tuli hiki siinä touhussa jo ennen kuntosalin ovea.
Autossa vielä intin itsekseni: Eipäs, juupas, eipäs, juupas...

Tunnin rehkimisen jälkeen kävin viereisessä S-marketissa. Seisoin pitkän tovin karkkihyllyn edessä, mutta en sitten loppujen lopuksi ostanut mitään. Söin tylsästi kanaa ja kasviksia. Tosin palkitsin itseni Santa Marian hedelmäsalsalla. Oli muuten hyvää.

Salitreeni maistui ja tuntui puulta. Oli tylsää.

1h
605kcl
max.syke 157
keskisyke 123
50% rasvaa

Niitä näitä... osa 700 ja jotain

2011-02-20T09:26:00.002+02:00

Olen miettinyt itsekuria ja syömisiäni tässä viime aikoina joka päivä ja monta kertaa. Eilen olin päättänyt syödä fiksusti. Alkaa tämä olo ja elo tympiä niin tuon painon kohdalta.

Eilen aamu sujui hyvin. Ja sitten, sain kunigasajatuksen: kokeilenpa miten pullataikinan voi tehdä leipäkoneella. Täytyykö kertoa miten siinä sitten kävi? Pullista tuli muuten uskomattoman pehmeitä ja maukkaita, parhaasta päästä ikinä. Tein vain taikinan koneella ja leivottiin käsin Pojun ja Esterin kanssa ja paistettiin ihan tavallisessa uunissa. Söin neljä pullaa.

Pää meinasi hajota kotona Pojun ja Esterin kinasteluun. Kaverit olivat kaikki jossain ja Esteri on sellaisessa köhässä ja nuhassa, että ei voitu lähteä ulos. Kun Ukko tuli kotiin, lähdin työkaverin kanssa IdeaParkkiin, kun ei viitsitty lähteä pakkaseen kaupungille. Käytiin Arnold'silla... Söin ison munkin. Sitten söin vielä vähän suklaata popcornia. Ja illalla leivoin pizzaa.

Tänä aamuna vaaka näyttää 85.6kg. Hävettää! Miten tässä pisteessä ollaan taas. Housut kiristää ja on huono olo. Maksoin kalorilaskurin parin viikon maksun aamulla. Tänään olen punninnut kaiken mitä olen syönyt ja merkannut kalorilaskuriin.

Ajattelin tunnustaa teille kaiken. Jos sitä kautta sitten löytyisi itsekurikin.

Sairastelu jatkukoon

2011-02-17T10:43:00.003+02:00

Luulin, naivisti kylläkin, että josko nämä taudit olisivat nyt sitten tässä, mutta mitä vielä.

Hain Esterin eilen seitsemän aikaan kaverinsa syntymäpäiviltä. Lapsi oli nuupahtanut, mutta ajattelin sen johtuvan pitkästä päivästä ja juhlinnasta.
Päästiin kotiin, niin tyttö oksensi eteisen matolle. Sain pestä lapsen, ulkovaatteet, omat vaatteeni seinät... Raukka oksensi läpi yön. Naapurit rakastavat minua taas pikkuisen enemmän kun pesin pyykkiä kahdeltatoista yöllä. En voinut jättää niitä lakanoita ym aamun asti wc:n lattialle.

Koin taas pitkästä aikaa sen "krapula-tunteen". Tiedätte sen tunteen, kun olette nousseet yöllä sen sata kertaa, pääsette takaisin sänkyyn, laitatte silmät kiinni ja juuri kun nukahdatte uudestaan tulee taas herätys. Huippaa, sydän hakkaa, kädet tärisee, on paha olo. Ja tämä toistuu monen monta kertaa.
Esteriä ei voi tästä syyttää. Toinen tärisi, oli pahoillaan, kun oli oksentanut patjalle, eikä ehtinyt oksentaa ämpäriin. Se oli niin pieni ja kipeä ja surkea, että. Ei siinä mitään muuta voi tehdä kuin silittää toista, sanoa, että kyllä se siitä ja vaihtaa taas lakanat ym. Oli se vaan niin reipas pieni.

Itse olen jo ihan terve ja tämä päivä tuntuu lähinnä lintsaukselta. Ukollakin on vapaapäivä. Olimme miettineet jotain yhteistä kivaa tälle päivälle, mutta minkäs teet. Täällä me katsotaan Esterin kanssa Liloa ja Stichiä.

Sairastelua

2011-02-16T12:07:00.004+02:00

Tuntuu, että meillä on sairasteltu enemmän ja vähemmän koko alkuvuosi.
Poju aloitti uuden vuoden aattona, Esteri jatkoi, sitten taas Poju kahteen kertaan, Esikko oli viime viikolla ensin flunssassa ja sitten oksennustaudissa. Minä ja Ukko sairastettiin mahatauti viikonloppuna ja nyt olen kuumen takia sairaslomalla.

On sitten huutava vääryys, ettei enää 10-vuotiaan kanssa saa olla kotona palkallisesti, kun lapsi sairastaa. En todellakaan voi jättää oksentavaa, kuumeista lasta yksin kotiin. En usko, että ketään tuon ikäistä voisi jättää, mutta meidän Esikkoa ei varsinkaan. Lapsi tuntee turvattomuutta yksin ollessaan jo terveenäkin, niin sairaana yksin jättäminen on heitteillejättö. Niinpä olin kaksi aamupäivää palkattomalla viime viikolla. Ukko tuli taas kesken päivän kotiin ja minä lähdin iltapäiväksi/illaksi töihin.

Pitäisi töissä avautua esimiehelle. Rouva on taas ollut viime aikoina todella vaikea. Se tiuskii ja häijyilee minulle. Tiedän, että osa ei ole tarkoitettu minulle henkilökohtaisesti, mutta silti se tuntuu todella kurjalle. Olen jo pari kertaa käynyt keskustelua hänen kanssaan, mutta täytyy näköjään taas nostaa kissa pöydälle.
Toiset ovat hankalia perusluonteeltaan. Ei se silti oikeuta kaatamaan paskaa minun niskaani jatkuvasti. Tykkään työstäni ja hoidan sen parhaani mukaan. En omasta mielestäni ansaitse moista kohtelua. Täytyy loppuviikosta, kun menen takaisin töihin, pyytää keskustelua. Jos se ei auta, niin sitten mennään ylemmäs tässä asiassa. En jaksa enää olla se jätesanko johon voi kaataa ihan mitä vaan. Nyt riitti, taas.

Syömiset on taas niitä näitä. Oli jo paremmin, mutta ei vaan jotenkin löydy motivaatiota. Huokaus...

Hiihtoa

2011-02-07T20:11:00.002+02:00

Hiihto on niitä harvoja urheilulajeja joista olen pitänyt aina.
Eilen hiihdin aamupäivällä keverin kanssa tunnin verran. Iltapäivällä otin tytöt mukaan ja ladulle. Houkuttimena oli itsetehdyt runebergin tortut ja kuuma kaakao kermavaahdolla. Ukko vei Pojun uimakouluun, eli miehet eivät tulleet ladulle.

Esikko hiihti 7km:ä ja me Esterin kanssa mentiin kierros, eli 3.5km:ä. Olin tosi ylpeä Esteristä. Hienosti Tirppa jaksoi hiihtää koko matkan, kivaa oli eikä yhtään vinkunut. Alamäet olivat pikkuisen haasteellisia, kun varpaat menivät nenän edelle ja senhän nyt kaikki tietää mitä siitä seuraa... Suorin vartaloin taakse päin...

Tänään oli tyttöjen harrastupäivä, Esikolla orkesteri ja Esterillä muskari. Poju sai mennä leikkimänn naapuriin kaverinsa luokse siksi aikaa. Ja mitä tein minä. No pakkasin sukset autoon ja hiihdin Pyynikillä sen aikaa. Oli aika haasteellinen hiihtomaasto, hurjia alamäkiä ja vielä pahempia ylämäkiä tai siltä ne ainakin tuntuivat, ne ylämäet. Niitä oli paaaljon enemmän kuin alamäkiä ja ne olivat myös jyrkempiä, varsinkin se viimeinen nousu Pyynikin Näkötornille, pulssi oli 178.
Olisi ollut aivan ihanaa jäädä hiihtolenkin jälkeen kahville tai kaakaolle Näkötornille, mutta kun oli se aikaraja. Täytyy ottaa vaikka Esikko mukaan viikonloppuna ja hiihdellä ensin ja sitten lopettaa lenkki sinne kahvilaan. Sieltä saa maailman parhaat munkit. Muulle porukalle ne mäet taitaa oikeasti olla vielä liian rankkoja.

Liikunta maistuu pitkästä aikaa. Ja olo on hyvä. Tätä lisää, kiitos

Väsynyt, väsyneempi, minä

2011-02-03T17:23:00.002+02:00

Poju on kipeänä, taas.
Tuli ihan vauva-ajat mieleen. Aina, kun pääsiin keskellä yötä sänkyyn, niin taas piti nousta. Raukka oksensi koko yön läpeensä.

Tänään tein näyttösuunnitelman. ja nyt sitten kaikki peukut ja varpaat pystyyn ja ristiin, että se menee tutkintolautakunnassa läpi. Jos ei mene, niin en pysty tekemään näyttöä suunnitellussa aikataulussa.

Väsyttää.

Ei mitään kirjoitettavaa

2011-01-29T09:14:00.003+02:00

Viikko on mennyt vauhdilla.
Poju oli alkuviikon kuumeessa ja se aiheutti pientä lisävaivaa kuskauksiin ja työjärjestelyihin. Urheilemaan en ehtinyt ja karkkiakin olen vähän syönyt. Eli ei ihan mennä haasteen mukaan. Alkaa se rahka ja raejuuto tökkimään ihan urakalla. Ukko jaksaa uskollisesti noudattaa ruokavaliota ja olen vähän kade.

Esteri on herjaillut ihan urakalla viime aikoina. Yllätin tytön mm. maanantaina yhdeksän aikaan illalla vaatehuoneesta värittämästä veljensä puuautoa tusseilla. Nyt on sitten kynäkielto. Keskiviikkona sama tyttö yritti salakuljettaa sänkyyn purkkaa. Syöty purkka oli liimattu rintaan yöpaidan alle piiloon, etten huomaisi asiaa. Lapsi ei varsinaisesti kiukuttele, mutta jumpittelee sitäkin enemmän.

Tähän väliin sopii lainaus Elina Karjalaiselta. Tämä on Reetan äidin jumpitusruno:

Intän, intän ja jupitan.
Väitän vastaan ja pukitan.
Rähjään, räyhään ja riitelen.
Vietän aikaani inttäen.

Poju ja Esteri saavat uuden sängyn huomenna, RoopeRiikka-kerrossängyn. Olen himoinnut tuota sänkyä jo viisi vuotta, mutta kun se on niin kallis. Nyt eräät ystävämme muuttavat pois Suomesta ja myyvät kaiken, niin ostimme heiltä tuon sängyn vähän käytettynä.
Tämän seurauksena laitetaan vähän muutakin kalustusta uusiksi. Esikko saa Pojun parvisängyn, Esterin sänky lähti ystävän lapselle. Esikko saa uuden koulupöydän joka mahtuu parvisängyn alle, kun vanha pöytä on Lundia-hyllyssä kiinni.
Eilen heitin jo kaksi jätesäkillistä tavaraa pois Esikon huoneesta. Ette usko mitä kaikkea se lapsi on säästänyt!
Tänään jatketaan huonekalujen kokoamisella, pakastimen siirtämisellä, parvisängyn purkamisella ja siirtämisellä. Vanhat hyllyt ja sänky lähtivät onneksi jo eilen. Esikon vanha sänky on edelleen paloina eteisessä. Sen kohtaloa mietitään vielä. Se on sellainen musta, vanhahtava rautasänky. Tykkään siitä kovasti. Mietitään tässä, että mahtuisiko se kellariin ja voitaisiin siis säästää.

Tänä viikonloppuna pitäisi kirjoittaa tutkintosuunnitelma tutkintolautakunnalle. Jos se ei ole valmis ja tehtynä ensi perjantaihin mennessä, niin en voi suorittaa näyttötutkintoni sovitussa aikataulussa. Kesällä pitäisi jo valmistua nykyisen aikataulun mukaan. ja sitten pidetään bileet!

Mukavaa viikonloppua teille kaikille.

Mitä jos sittenkin vielä joskus...

2011-01-24T19:04:00.004+02:00

Kaikki jotka eivät halua tietää liikaa hormonitoiminnastani tai muuten ovat sitä mieltä, että kaikkea ei tarvi jakaa, niin voivat hypätä tämän kirjoituksen yli kokonaan.
Teitä on varoitettu.

Kävin lääkärissä esittelemässä alakertaa tänään. Sain joukkoseulonnoissa papasta kakkosen. Välillä vuotaa verta ihan muuten vaan tai tulee veristä vuotoa. Kuparikierukka laitettiin tasan kolme vuotta sitten.
Hormonaaliset ehkäisyt eivät sovi minulle ollenkaan. Kaikki nostavat verenpaineen ja hullu akka olen muutenkin. En tarvi enää kemikaaleja sekoittamaan päätäni lisää. Ilman ehkäisyä ei voida olla. Ja meillä on jo yksi kondomivauva.

Sain lähetteen uuteen kokeeseen. Koska solumuutoksia ei ollut ensimmäisellä kerralla, niin todennäköisesti johtuu kierukasta. Jos näin on, niin se täytyy poistaa. Kyselin että mitä sitten. Paras ehkäisymenetelmä kolmen lapsen vanhemmille ei ehkä ole varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä, vai? Uusi kierukka on mahdollinen, mutta voi olla että vaiva uusii. Ja sitten en ehkä voi enää käyttää kierukkaa koskaan. Mitä jää jäljellä?! Kyllä, sterilisaatio.

Olen tänään ekaa kertaa keskustellut Ukon kanssa tosissaan tästä mahdollisuudesta. Ukko sanoi, että ok, hän menee, ei enää ikinä lisää pieniä vauvoja, kun on nääkin jo saatu näin isoiksi.
Tiedän, että se olisi järkevä ratkaisu. Ei tulehduksia, ei ehkäisyntarvetta, mutta...

Mitä jos joskus kuitenkin... Nyt tuntuu, että meidän lapsiluku on täynnä. Mitä jos me erotaan joskus ja toinen haluaisi lapsen/lapsia uuden kumppanin kanssa. Mitä jos me vielä vanhoilla päivillä halutaan iltatähti... Se syntymättömän lapsen äiti sisälläni itkee.
Hullua! Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että jokainen nainen kantaa sisällään yhtä syntymätöntä lasta, sitä mitä jos sittenkin-vauvaa. Vaikka en oikeasti halua uutta lasta, niin silti...

No, olen vasta varannut ajan uuteen näytteenottoon ja siitä menee kuukausi ennen uutta lääkäriaikaa. Päätöksiä ei tarvi tehdä nyt. Ja silti olen miettinyt koko iltapäivän ja illan, että tässäkö nämä lapset sitten ihan oikeasti ovat.

Maailman tyhmin äiti osa 1.

2011-01-22T20:33:00.003+02:00

Äitinä olo on antoisaa, mutta haastavaa. Useampaan kertaan saa kuulla olevansa tyhmä ja muuta ja kellään muulla ei ole niin epäreilua äitiä kuin meidän lapsilla.

Esikko kasvaa. Nyt tämän syksyn ja talven aikana on ihan selvästi alkanut olemaan enemmän väliä minkälaisia vaatteita ym hankitaan. Musiikki on tullut tärkeämmäksi, enkä puhu nyt vain klarinetistä.

Esikolla on kaveri joka saa elää todella vapaasti (lue: minusta lapsi on jo osittain heitteillä, ei ihan, mutta ymmärrätte mitä ajan takaa...) Tämä tyttö saa tehdä kaikenlaista mitä meillä ei ikinä saa, eikä tulla tekemäänkään, jos koskaan, niin ainakaan moneen vuoteen. Tämä on Esikolle tärkeä kaveri, en halua kieltää yhdessä leikkimistä, mutta rajoitan sitä parhaani mukaan. Välillä Esikolla on todella paha mieli tämän tytön takia. Ollaan yritetty selittää, ettei kaverit kohtele toisiaan niin, mutta 10-vuotias antaa anteeksi ja unohtaa erilailla kuin me isommat.

No, meillä on viime aikoina alettu käymään keskusteluita: "Mutta kun kaikilla muilla on..." ja "mutta kun kaikki muutkin saa..."
Tässä teille listaa mitä meillä ei saa, mutta KAIKKI muut saa...

Ja olisi todella mukavaa tietää mitä te lukijat ja ystävät ajattelette tästä listasta. Saako teillä tehdä seuraavia asioita (kaikki saavat sanoa mielipiteen, tekin joilla ei ole lapsia!) Haluan nyt vertaistukea ja mielipiteitä, kiitos.

Meillä ei saa

katsoa Duudsoneita
katsoa Salattuja elämiä
olla ulkona arki-iltoina seitsemää pidempään eikä vapaapäivinä puoli kahdeksaa pidempää
värjätä tukkaa ennen kuin yläasteella
lähteä ovesta ulos meikit naamassa ennen kuin joskus yläasteella
lävistyksiä ennen rippikoulua
tatuonteja enne 18 vuoden ikää
muuttaa pois kotoa ennen kuin lukio/ammattikoulu on käytynä (tämä on asia josta voidaan keskustella lapsen kypsyyden mukaan, mutta näin on nyt sanottu)
jäsenyyttä nettipeliin nimeltä GoSuperModel (18€/3kk, silkkaa tyttöjen rahastusta sanon minä)
FeceBook-profiilia ennen kuin on täyttänyt 13 vuotta (FB:n virallinen ikäraja, kaikki lapset jotka ovat alle tämän FB:ssä ovat valehdelleet ikänsä ja yleensä vanhempien suostumuksella)
hillua kaupungilla kavereiden kanssa (mitä asiaa 10 vuotiailla voi oikeasti olla keskustaan?)
pelata tietokoneella kuin puolituntia päivässä
katsoa telkkaria tai pelata ennen kuin läksyt on tehty ja soittoläksyt soitettu
mennä ihan muuten vaan syömään McDonaldsiin tai koska kotona on pahaa ruokaa
paitaa joka jättää toisen olkapään ja käsivarren paljaaksi
nimitellä muita perheenjäseniä
lyödä muita
omaa telkkaria omaan huoneeseen
omaa tietokonetta
valvoa arki-iltana yhdeksää pidempää
olla pois kotoa niin ettei äiti tai isä tiedä missä ollaan

Lista saa varmaan jatkoa lähivuosina. Mutta näillä mennään nyt. Tässä on siis ne mistä on keskusteltu viime aikoina "kun kaikki muut, mutten minä koskaa"- tyylisesti.

GFG

2011-01-21T17:09:00.004+02:00

Puolitoista viikkoa mennyt.
Ekat pari päivää meni superhyvin. Ei ollut nälkä, ei vaivannut mikään. Vessassa sai juosta vähän useammin.

Loppuviikosta pää oli kuin pöperöä. En muistanut mitään, väsytti, palelsi. Se meni onneksi ohi parissa päivässä.
Suuria mielitekoja ei ollut ekan viikon aikana.

Toka viikko lähti hyvin käyntiin. Ostin maanantaina Prismasta kallista naudanpaistia (sai alennuksella, kun päiväys oli menossa), leikkasin sen pihveiksi ja paistoin suolan ja pippurin kansa. Se oli hyvää. Söin 100g liikaa. Mutta hei, se oli pihviä, 100% lihaa ja vain 120kcl liikaa.

Tiistaina olisin voinut syödä koko maailman. Oli koko päivän nälkä. Koko ajan kyttäsin kelloa, että koska voin oikeasti jo syödä. Sitä kesti koko päivän, mutta seuraavana päivänä olo oli taas jo normaali.

Tänään tekee mieli suklaata, karkkia, pullaa, juustoa, voita... SUKLAATAAAAAA!
Olen jo monta kertaa keskustellut itseni kanssa, että voin elää ilman suklaata.
Kohta pitää antaa lapsille karkkipäivän karkit. Ja se on suklaata. Miten kestän?!? Apua!

Paino on tippunut 2 kiloa. En ole liikkunut niin paljon kuin ohjelmassa on neuvottu. En ole tehnyt kotiohjelmaakaan. Laiskimus, minä.

Jos selviän tämän illan ilman suklaata, niin olen voittaja. Tämä on ihan kamalaa. Voin tuntea suussani suklaan tunnun, rakenteen, maun... Ja tiedän, että jälkeenpäin on tosi paha olo ja ällöttää. Jos nyt aloitan, niin tuskin pystyn lopettamaan yhteen karkkiin. Olen kuin alkkis... Pelottavaa. Mutta en tarvitse suklaata. Meen juomaan PepsiMaxia...

P.S.
Lauantaina 22.1. En syönyt suklaata. Eikä sitten loppujen lopuksi tehnyt enää mielikään. Hetken heikkous, mutta sitäkin pahempi.

Rakkaat lukijani

2011-01-15T21:24:00.002+02:00

Olisi mielenkiintoista tietää teidän blogienne osoitteet. Nyt kun klikkaan lukijan kuvaa vain yhdessä tai kahdessa on linkkinä osoite omaan blogiin.
Esim. Veela, en mistään löytänyt blogisi osoitetta vaikka tiedän käyneeni lukemassa siellä.

Ja te kaikki muutkin, ketä te olette? Nyt on taas aika paljastaa jotain itsestään! Kommenttia kehiin...

Muoks. Siis kyllä te tiedätte joiden blogeja luen ja kommentoin. En tarkoita teitä vaan niitä muita :) Tai jotain.. Meni taas sekavaksi.

Tunnustus

2011-01-15T20:42:00.002+02:00

Kiitos, Tiitu!

Ja sitten ne seitsemän tunnustusta... Näille Ukko nauroi muutama ilta sitten ja nyt jaan ne teidän kanssanne.

1. Laitan turvaketjun aina päälle, kun Ukko on yön poissa kotoa.

2. Luen kirjoista loput jossain puolen välin kohdalla, mutta luen silti aina koko kirjan.

3. Katselen jännäreitä välillä pikakelauksella kaikkein jännimissä kohdissa, varsinkin jos katselen yksin ja olen yksin kotona. Se musiikki ja se jännityksen tiivistyminen... Joo, tiedetään, oon vähän kummallinen...

4. Yritän esittää kovista, mutta olen oikeasti ihan pehmo. Puoleni pidän, mutta musta on ihan kamalaa pahoittaa kenenkään mieltä.

5. Olen valmis taistelemaan omieni puolesta ja puolustan rakkaitani hamaan maailman tappiin.

6. Olen nopea oppimaan uusia asioita ja näppärä käsistäni.

7. Voisin elää suklaalla ja pizzalla ja napostelemalla.

Tämä tunnustus pitää jakaa eteenpäin 7 blogille. Tässä teille ihanaiset!

Kirsu (Ajatuskatkos )

EllenMariia (Heti mulle kaikki nyt! )

Pari asiaa (Pariasiaa )

Maureen (Maureen laihaksi )

Satu (Viipaleita )

Rhia (Evil Dressmaker )

Sari (Puolen hehtaarin metsä)

Tiitulle antaisin tämä koska vaan, mutta sait jo omasi :)

Mielenhäiriöitä

2011-01-13T19:53:00.002+02:00

Kuka lähtee iltapäivällä töiden ja päiväkotipäivän jälkeen yksin kolmen lapsen kanssa uimaan?

Vastaus taitaa olla ilmeinen. Minä, ja siitä jatkoimme vielä matkaa Prismaan. Meinasi "vähän" hermo mennä. Tai menikin, muutamaan otteeseen.
Pojulla alkoi viimein uimakoulu. Kolmas kerta toden sanoo. Viime syksynä juttelimme asiasta töissä, täällä uimakoulupaikat arvotaan. Arvotaanko siinä samassa myös hukkuneet?
Esterikin osaa uida jo joten kuten. Mitä se lapsi ei osaisi? Se tyttö aiheuttaa minulle joukon harmaita hiuksia. Mistä se kaikki jästipäisyys oikein tulee?!! Uimahallissakin oli jäähyllä altaan reunalla, kun ei kuuntele mitään, tekee vaan ja on niin kuin ei kuulisikaan.

Verenpainelääkitys aiheuttaa kamalaa huimausta iltaisin, tai ainakin luulen, että se johtuu lääkkeistä. Eilen ja tänään olen vain makoillut lattialla illalla puoli seitsemästä kahdeksaan. Koko maailma keinuu, ihan kuin olisin kännissä ja tasapainoaisti olisi kadonnut melkein kokonaan. ja arvatkaa missä Ukko on... Juu, ihan oikein, iltavuorossa, niin kuin aina kun jotain tapahtuu. Eilen ihana Esikko laittoi voileipää pienemmille iltapalaksi, kun äiti makasi eteisen lattialla. Lapsi-raukat. Olen ihan tajuissani ja muuten, mutta tasapainoaisti ei toimi ja keinuu. Täytyy maanantaina soittaa lääkäriin, jos tämä jatkuu.

Olen nyt viidettä päivää syönyt sen GoFat Go-ohjelman mukaisesti. Ihan hyvä fiilis. Paino on pudonnut kilon Liikkumaan en ole ehtinyt. Tätä jatketaan. Ukkokin lähti mukaan.

Ajatus ei kulje ja tökkii pahasti. Piti kirjoittaa vaikka mistä, mutta päässä on pelkkää tyhjää. Menen sohvalle makaamaan, kunhan saan Esikon häädettyä siitä pois. Sillä on Simpsonit kesken.

Niitä näitä...

2011-01-09T09:50:00.003+02:00

Olin perjantain ylityövapailla. Ihanaa, neljän päivän viikonloppu.

Lapset tulivat kotiin torstaina. Esteri oli sairastunut uudestaan vatsatautiin Anopilla. Lapsi ei enää oksentanut, mutta oli kalpea, eikä syönyt. Iltapäivällä mahakipu paheni ja tyttö oli tosi tuskainen ja itki. Lähdin Acutaan (siis Tayssin päivystykseen), pelkäsin umpisuolentulehdusta ym. Istuttiin siellä 3.5h ja juotiin limpparia. Esteristä otettiin kaikki kokeet ym. Onneksi ei ollut mitään vikaa ja päästiin kotiin. Nyt lapsi on ihan kunnossa.

Esikon kanssa käytiin taas eilen kehityskeskustelu. En jaksa sitä kun se tiuskii ja on häijy varsinkin minulle. Meidän perheessä ei kukaan hauku ja nimittele toisia. Minä ja Ukkokaan ei huudeta ja haukuta toisiamme eikä lapsia, joten lapsetkaan ei hauku meitä.
Sanoin, jos ei sävy ala muuttumaan ja käytös paranemaan, niin sitten mietitään keinoja millä ne saadaan muuttumaan. Ja kerroimme Ukon kanssa, että olemme päättäneet, että Esikko jatkaa psykologilla käyntejä. Oli jo puhetta, että ne lopettaisiin. Ja Esikko itse ei haluaisi mennä sinne. Kummallista, että psykologi sanoi, että ehkä lapsen pitäisi saada päättää. Olen sitä mieltä, että se on sellainen asia jota 10v ei itse ole kykenevä päättämään.
Puhutiin kolmistaan ihan rauhalliseen sävyyn. Jos jotain olisi mennyt perille asti...

Nyt on kaapit tyhjennetty kaikista herkuista.Enää ei löydy mitään ja uusia ei osteta. Tällä viikolla olen käynyt kerran pitkällä lenkillä ja eilen hiihdin. Tälle päivälle on luvassa myös liikuntaa. Ajattelin aloittaa huomenna se FitFarm-haasteen. Kokeilen. Olen saanut jopa Ukon mukaan. Fiilis on tosi hyvä. Varailin tankotanssitunteja kolmeksi viikoksi eteenpäin. Tavoite on käydä kerran viikossa. Siihen lisäksi pari kertaa salilla ja muutama lenkki joko kävellen tai hiihtäen. Tästä se taas lähtee.

Sanoin ei

2011-01-05T15:32:00.003+02:00

Jos päätöksen tekeminen on noin hankalaa, niin silloin on parempi jatkaa nykyisellään.
Kiitin luottamuksesta ja sanoin, että palataan asiaan uudemman kerran myöhemmin. Jätän tämän kierroksen väliin.

En halua aikaa pois perheeltä. Perhe ja oma jaksaminen menivät rahan ja stressin edelle.
Ainakin nyt on helpompi olla. Tilaisuuksia tulee myöhemminkin.

Ei saisi ajatella, kun pieneen päähän alkaa sattumaan

2011-01-04T18:00:00.002+02:00

Isoja asioita, paljon mietittävää.
Minulle tarjottiin perjaatteessa esimiespaikkaa tänään. Mitä tehdä.

Enemmän vastuuta, isompi palkka, enemmän töitä. Olenko valmis moiseen muutokseen? Haluanko sen muutoksen? Jossain vaiheessa kyllä, mutta nyt?
Jääkö aikaa tarpeeksi perheelle ja lapsille, jaksanko, haluanko.
Muutos pelottaa.
Taas opeteltaisiin uutta. Justhan vasta olen pätevä nykyisiin hommiini.
Vielä on paljon opittavaa. Minulle kyllä sanottiin, että vaikka en nyt haluaisi paikkaa, niin se ei sulje tulevaisuudessa samanlaisia mahdollisuuksia pois.

Toisaalta ja toisaalta.
Ei minusta esimiestä pitänyt tulla. Se ei ole koskaan ollut toivelistan kärjessä. Minusta piti tulla taiteilija, käsityöläinen, äiti. Miten minä tälläiseen olen päätynyt.
Nykyistäkin työtä tarjottiin, en ole hakenut siihenkään. Osa-aikaisesta/väliaikaisesta kokopäivätyöhön ja vastuulliseen asemaa, ja nyt sitä tarjotaan lisää.

Mietityttää. Toisaalta imartelee, minuun luotetaan ja kykyihini uskotaan. Minuun halutaan panostaa. Kasvanko työni mukana? Haluanko kasvaa niihin mittoihin? Olenko valmis luopumaan joistakin mukavuuksista? Olenko valmis poistumaan mukavuusalueeltani? Olenko tarpeeksi jämäkkä? Tunnen itseni epävarmaksi. Haluan olla lasteni kanssa, siitä ajasta en ole valmis luopumaan. Pystynkö luovimaan niin ettei työ imaise mukanaan liikaa. Saanko tasapainon työn ja kodin välille.

Apuaaaa, päähän sattuu.

Ehkä soitan Ukolle ja sanon, että lähden sittenkin sen mukaan ruokatunnille. Se saa halailla ja pussailla minua ruokatuntinsa. Lapset ovat anopilla kolme päivää. Tulevat kotiin torstaina. Ukko on iltavuorossa ja minä yksin kotona liian isojen ajatusten ja päätösten kanssa.

Hidasta

2011-01-02T08:29:00.003+02:00

Laiskottelua. Kaikkea pitäisi tehdä, mutta käyn jotenkin hitaalla. Jos sitä joulukoristeet saisi pois tänään...
Tässä sitä odotellaan, että verenpainelääkkeet vaikuttaisivat kunnolla. Yläpaine on laskenut jo ihan normaaliin 125-132 välille, se on mulle tyypillinen ja normaali. Alapaine sen sijaan heittelee 85 ja 100 välillä. Tosin tänään otin äsken vasta neljännen lääkkeen.

Uusi vuosi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lähdettiin porukalla ystävien luo lähikaupunkiin. Lapset olivat tulleet mummulareissusta kotiin ja samantien lähdettiin, ei ehkä paras mahdollinen lähtötilanne. Ensin kolme yötä pois ja samantien uuteen reissuun.
Alkuilta meni hienosti. Sitten Poju ei syönyt mitään, valitti huonoa olo ja pääkipua. Oli mummulassa lyönyt päänsä sohvan käsinojaan. Korvan takana oli iso ruhje ja kuhmu. Poika nukahti kesken lauseen, valot päällä ja kaikki. Tässä vaiheessa Esikko aloitti herjailun. Poju nousi ja oksensi ympäriinsä. Ja Esikko kiukutteli minkä kerkesi. Epäiltiin aivotärähdystä, soitin TAY:sin päivystykseenkin. Päätettiin lähteä ajamaan kotiin vähän ennen puolta yötä. Oltaisiin lähempänä lääkäriä, jos tarve niin vaatisi ja en jaksanut vääntää Esikon kanssa kyläpaikassa. Katseltiin sitten matkalla raketteja ja kuunneltiin yöradiosta vuoden vaihtumista. Kotiin päästiin hyvin. Kunnes kotiovella Esteri oksensi itsensä ja minun päälle. Pesin ulkovaatteita yhden aikaan yöllä. Eilisen juoksin itse vessassa ja podin huonoa oloa.

Muuten eilinen oli pitkästä aikaarauhallinen päivä meidän perheessä. Esteri nyt vähän härppi Esikoista ja Esikko kiljui takaisin. Lapset leikki keskenään, ulkoiltiin porukalla ja käytiin saunassa. Katsottiin porukalla elokuva ja jopa Esikko meni ilman iltakrätinöitä sänkyyn. Näin voitaisiin jatkaa, kiitos.

Olen harkinnut, että kokeilisin tuota FitFarmin neljän viikon jaksoa. Kaverini oli sillä syksyllä, ei tosin loppuun asti, mutta kuitenkin ja silloin lueskelin niitä ohjeita. Aika kurinalaista touhua ja ruoka ei ole kovin vaihtelevaa, mutta jos sillä saisi tämän makeanmössötyksen loppumaan. Kaikkea voi kokeilla, eikö?

Jos olo ja elo sallivat, niin tänään kaivetaan sukset esiin ja lähdetään hiihtämään. Kokoonpanoa en vielä tiedä. Esikon ainakin ajattelin ottaa mukaan.

Vanha vuosi loppuu, uusi tulee

2010-12-31T10:18:00.002+02:00

Nytkö pitäisi summata tämän vuoden olot ja elot? Ja mietti ensi vuotta? Tehdä päätöksiä? Antaa lupauksia?
Miksi?

Aika menee hurjaa vauhti eteenpäin. Lapsuuden kesät kesti ja kesti. Nyt kesä on ohi vilauksessa. Töissä on laitettu jo hetki merkintöjä kalenteriin ensi vuoden puolelle. Koko ajan mietitään sitä seuraavaa hetkeä, mitä sen jälkeen. Sitten kun-elämää. Sitten helpottaa, sitten kun olen laihempi, sitten kun saan enemmän rahaa, sitten kun olen nukkunut enemmän...
Miksi en sano, että nyt!

En tee yleensäkkään uuden vuoden lupauksia. Tänä vuonne tein yhden ja sen olen pitänyt. Lupasin alkaa käyttämään ajopäiväkirjaa ja laittamaan ylös kaikki omalla autolla tehdyt työajot. Edellis vuonna olin saamaton ja unohdin asian. Firma säästi minun ansiostani monta sataa euroa. Tänä vuonna olen laittanut 98% kaikki ajot ylös ja saanut kilometrikorvaukset. Käytän yleensä firman autoa, mutta välillä pakon edessä olen joutunut ajamaan omallani. Tämä oli hyvä päätös ja aion jatkaa sitä.

Mitä haluisin saada? Mihin haluaisin mennä? Tässä lista asioista. Mitään en lupaa. En pakota itseäni. Katsotaan sitten myöhemmin miten onnistun. Tämä lista ei ole vain ensi vuodella vaan ihan vain noin yleensä omaa elämää varten. Muistutukseksi itselleni.

Yritän huutaa vähemmän kotona
Yritän olla vähemmän kärttyisä
Teen lasten kanssa enemmän
Vähennän tietokoneen käyttöä
Teen koulun näyttötutkinnot ja valmistun
Harkitsen teknikontutkinnon aloittamista
Yritän olla stressaamatta työasioista liikaa
Koitan saada makeansyönnin kuriin
Palaan säännöllisiin ruokailuaikoihin
En osta velaksi mitään
Lisää yhteistä aikaa Ukon kanssa
En osta mitään mitä en oikeasti tarvitse

Ihanaa vuotta 2011 teille kaikille jotka olette jakaneet tämän vuoden kanssani!

Matalapainetta

2010-12-30T12:04:00.002+02:00

Sain sairaslomaa ja verenpainelääkkeet. Eilen tuli tosi huono olo töissä. Keinutti ja huippasi ja yleinen huonovointisuus. Menin työterveyslääkäriin. Paineet oli 156/111. Sain käskyn maata ja nyt olen tänään aloittanut neljän vuoden tauon jälkeen lääkkeet.

Vaaka näyttää 85kg. Jos optimistisesti ajatellaan, niin jonkin verran turvotusta, mutta... APUA!
Nyt en saa rehkiäkkään ennen kuin paineet on saatu normaaleihin lukuihin. Täytyis varmaan tehdä jotain...

Nyt menen takaisin sohvalle maaten ja katselen digiboxilta Beckejä ja Kovaa lakia.

Numerohaaste

2010-12-30T11:41:00.002+02:00

Tämä on löydetty ja kopioitu täältä.

10 asiaa joita vihaan yli kaiken:
aikaisia aamuja, ikkunoiden pesua, hyväksikäyttäviä ihmisiä, rahapulaa, kiirettä, roskien viemistä, ihmisiä jotka eivät suostu selvittämään asioita, nysväämistä, ristiriitoja ja pyykin viikkausta

9 luonteelleni ominaista asiaa:
musta huumori, sarkasmi, haluan selvittää asiat ja muuttaa ne paremmiksi, toisista huolehtiminen, päättäväisyys, realismi, pohjimmiltani olen nössö, johonkin asiaan uppoutuminen, laiskuus

8 tapaa valloittaa minut:
hymy, älykkyys, huumori, hyvät tavat, huomioon ottaminen, kuuntelu, keskustelu ja älyttömät, romattiset, ylilyövät sponttaanit tempaukset

7 asiaa joita toivon/haluan:
esikko löytäisi tasapainon, vähemmän kärttyisän itseni, painoa pois ja lopettaa jojoilun, saada maksettua visalasku kokonaan pois, vähemmän työstressiä, verenpaine kohdilleen ja oman talon

6 asiaa jotka teen herätessäni:
laitan kahvin tippumaan, käyn pissalla, puen vaatteet, käyn facebookissa, juon beroccaa ja yritän herätä

5 ihmistä, jotka tietävät eniten murheistani:
ukko, hyvät ystävät ja sisko

4 asiaa joista olen riippuvainen:
kahvi, suklaa, liikunta ja riittävä uni

3 kauneinta asiaa joita minulle on sanottu:
haluan olla sun kanssa, äiti, rakastan sua ja sää oot maailman ihanin

2 asiaa jotka pelottaa:
terveys (tai siis että se on vähän rempallaan just nyt) ja se että me ei koskaan päästä pois tästä murjusta ja saada omaan kotia

1 tunnustus:
arvostelen ihmisiä ihan liikaa

Taas täällä

2010-12-19T10:00:00.003+02:00

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä hulinaa.
Musiikkiopistolla oli 40-vuotis juhlaviikot, oli esiintymisiä, konsertteja ja ylimääräisiä*) harjoituksia. On olut eskarin talvitapahtuma, päiväkodin puurohetki, joulukirkkoa, joulumyyjäisiä, esiintymisiä, vanhenpainvarteja ym.
Tähän lisätään hässäkkä töissä. Työstressi ei vaan helpota. Mun piti saada työkaveri ja nyt sitä ei sitten tulekaan ja muitakin minusta riippumattomia harmistuksen aiheita.

Esikolla on hankalaa. Tai jotain. Paha sanoa mikä on lapsen luonteesta johtuvaa, mikä ikään kuuluvaa ja mikä taas johtuu tästä Esikon jutusta. Meitä rassaa jatkuva ärinä ja pahantuulisuus. Kaikki on epäreilua ja Esikko komentaa ja rähisee pienemmille. Kamalaa se on lapsellekin.

Poju ja Esteri sai yhteiseen huoneeseensa uudet hyllyt ja omat pöydät. Jompikumpi kiipesi korkeaan kirjahyllyyn ja sai kaikki ylimpien hyllyjen tavarat alas. Purettiin vanha hylly ja ostettiin Ikeasta sellaiset 90cm korjeat hyllyt joihin tuli laatikoita kiskojen varaan. Nyt ei tarvi kiivetä. Samalla hankittiin halvimmat kirjoituspöydät. Esteri piirtää omallaan ja Poju kokoaa palapeleja ja rakentelee legoilla.
Ja mitä tekee Esikko, joka on ainut jolla on oma huone ja uuttena ostettut huonekalut. Se poraa silmät päästään, kun sänkykin on jo kolme vuotta vanha ja Lundian kirjoituspöytä ja hylly on vääränlaiset ja koskaan hän ei saa mitään ja aina pienempiä lellitään. Ei voi voittaa.
On se kamalaa kun ainoan lapsen luonteella ja haluilla varustettu lapsi joutuu elämään kolmilapsisessa perheessä. (ja tämä oli sarkasmia)

Sukulaiset ahdistaa ja vituttaa. En jaksa alkaa erittelemään sen kummemmin, mutta suku on pahin!

Syömiset on ihan hunnigolla ja liikunta miinuksen puolella. Aikapula tuntuu vaivaan kokoajan. Täytyis vaan ryhdistäytyä, mutta...

*)Käytin tuota googlen tarjoamaa oikeinkirjoitustarkistusta. Ensinnäkin se tarjoaa kaikki yhdyssanat kirjoitettavaksi erikseen ja kaikkea muuta kummallista.
Kaikkein hupaisin oli tällä kertaa tuo YLIMÄÄRÄISIÄ. Ohjelma ehdotti oikeaksi vaihtoehdoksi ylimäärä isiä. Päivän naurut. Kuka haluaa ylimääräisiä isiä?!

Kutistuva Vaari

2010-11-22T18:56:00.005+02:00

Silloin kauan sitten vaarilla oli musta tukka, tuuheat kulmakarvat. Vaari poltti punaista Norttia ja otti päiväunet vihreällä plyysisohvalla. Vaari piti Hallituskadulla kädestä kiinni ja osti kulman karkkikaupasta englannin lakritsia, niitä sinisiä ja punaisia missä oli rakeita päällä. En tykännyt niistä, mutta ne oli Vaarin ostamia. Vaarin mökillä sai pumpata saaviin vettä saunan verannalla.Vaari joi ruusuisesta, pienestä kahvikupista vahvaa mustaa pannukahvia. Vaari ei paljon puhunut tai muutenkaan, mutta Vaari oli läsnä. Vaari oli turvallinen.

Nyt istun Hatanpään sairaalan potilassängyn päässä ja kuuntelen Vaarin rahisevaa hengitystä. Vaari on kutistunut. Sormet ovat melkein valkeat, harmaata kulmakarvoissa, epäilevät sisäistä verenvuotoa.
Halaan Vaaria, annan lasten piirustukset. Lapset ovat sen verran nuhassa ja yskässä, että en voi ottaa heitä mukaan, ettei Vaari saa mitään ylimääräistä jo rahiseviin keuhkoihinsa. Siskot vahtivat lapsia sairaalan aulassa. Lupaan tulla pian uudestaan. Nieleskelen kyyneleitä. Menen lasten luokse, halaan lujaa ja vien kotiin iltapuurolle.

Kunniamerkki

2010-11-21T09:29:00.005+02:00

Pojun tekemä kunniamerkki äidille

Kävin perjantaina Esikon kanssa yhdessä perheneuvolassa. Esikko ei sinne enää halua ja nytkin lähti mukaan erittäin vastahankaisesti. Ei omasta mielestään tarvitse sitä enää. Me vanhemmat taas emme halua lopettaa siellä käymistä vielä. Mitä jos kaikki alkaa taas alusta? Jos sanomme asiakkuuden irti ja sitten joudumme taas jonottamaan. Vuodessa olleen menty aimo harppaus eteenpäin. En silti uskalla vielä huokaista helpotuksesta. Olen edelleen varuillani Esikon suhteen. Välillä huomaan miettiväni, että mitä jos minulla on käsissäni ajastettu pommi.
Sovimme perheneuvolassa vielä ainakin yhden ajan vuoden alkuun. Mennään sinne sitten Ukon kanssa kahdestaan. Sitten mietitään, että mitä tehdään.

Me tarvisimme kohta lisää tilaa. Esteri ja Poju ei oikein enää mahdu samaan huoneeseen, jos on kavereita kylässä. Ja Esteri tarvisi oman työpöydän. Lapsi piirtää ja askartelee enemmän kuin muut yhteensä. Nyt Esteri askartelee keittiössä mikä on ihan mukavaa. Voin seurailla tekemisä ja jutellaan samalla, mutta Esteri joutuu joka kerta ruoka-ajan lähestyessä siivoamaan tarvikkeensa pois. Ja ensimmäinen siivoaminen tapahtuu jo aamulla ennen aamupalaa. Tyttö aloittaa päivänsä piirtämällä ja askartelemalla. Jos se herää jo kuudelta ennen muita, niin se hipsii keittiöön ja kaivaa kynät ja paperit esiin ja aloittaa piirtämisen. Minusta on kurjaa käskeä toista koko ajan keräämään tavaroitaan, kun homma on oikeasti kesken eikä vain sitä, että tavarat jätetään lojumaan. (mitä myös tapahtuu kyllä, ja usein)

Esterin ratsastajat

Poju oli eilen lunastamassa synttärilahjaansa Siskon ja Sedän kanssa. Askartelua ja satuilua Pii Poossa ja hampurilaiselle sen jälkeen. Poika teki Lasten oikeuksien- päivän kunniaksi minulle kunniamerkin. Se on ihana! Tulen käyttämään sitä. Ikinä en ole saanut mitään niin liikuttavaa.

Hait uimassa, huomatkaa rusetti tyttöhailla

Ensimmäinen kunnollinen viikko takana kohta

2010-11-20T09:49:00.003+02:00

Ryhdistäydyin kunnolla sunnuntaina. Tajusin, että jos jatkan näin, niin painan kohta taas 90kg. Olen merkannut syömiset kalorilaskuriin ja olen punninnut itseni ja ruokani.
Eilen ei tullut vajetta, mutta en syönyt ylikään. Olen käynyt kerran salilla ja kerran tankotanssissa. Huomiseksi on luvassa lenkkeilyä ja ehkä salitreeni. Kyllä täältä vielä noustaan.

Olossa huomaa sen, että turvotus ja pöhö on hävinnyt. Rasvaa on toki taas kertynyt vyötärölle, mutta vaatteet ei enää ahdista. Väsymyskin on vähän helpottanut.

Työtaakkaan on luvassa helpotusta jossain vaiheessa. Saimme ylemmältä johdolta luvan palkata minulle työkaverin. Silloin jää ehkä aikaa nille perushommillekin eikä koko aika mene vain kriisinhallintaan, niin kuin nyt. Alue kasvaa, eikä työt vähene yhtään. Vähän jännittää. Olen kohta kaksi vuotta hoitanut asiat omalla tavallani ja sitten siihen pitäisi ottaa joku uusi. Toisaalta tosi hyvä ja toisaalta ei hyvä. Ristiriittaa...

Velhokaapuja ja muuta

2010-11-12T21:34:00.005+02:00

Ryhtiliike on muuttunut ihan joksikin muuksi. Salilla kävin tiistaina pitkästä aikaa ja viikonloppuna olisi taas tarkoitus mennä.
Tämä on ollut ihan kamala viikko. Töitä, koulua ja Esikon konsertteja ja harjoituksia. Yhtä lentoa paikasta toiseen, aikatauluttamista ja kiirettä.

Esikko on saanut viime aikoina pari raivaria. Ei kuitenkaan selleaisia kuin viime syksynä. Tiedän, että lapsi on väsynyt ja jännittää esityksiä ym. Kaikki kaatuu kuitenkin minun päälleni. Minä olen se tyhmä, idiootti ym. Kärsivällisyys on ollut koetuksella. Ja sitten kun itse tekee pitkää päivää ja on väsynyt, niin ei jaksaisi ottaa kontolleen kadonneita kännyköitä, hukkuneita lappuja ja muuta mukavaa, kuten, että saadaan tietää edellisenä iltana kahdeksan jälkeen, että ai niin, unohdin, että kuoroesiintymiseen tarvitaan hiphoppari-vaatteet huomiseksi. Yritä siinä sitten luovia.

Tänään kuitenkin panostin. Lähdin töistä aikaisemmin, kävin hierojalla, nukuin pikkupäikkärit ennen kuin hain kaksi nuorinta päiväkodista. Kävin kangaskaupassa ja ostin velhokaapuun tarvikkeet. Huomenna on esikon kaverin synttärit Harry Potter-teemalla.
Arvasin, että pukeutua saa/pitää teeman mukaisesti. Tehtiin sitten yhdessä hieno kaapu ja mukavaa oli tehdä yhdessä ilman kiirettä ja aikatauluja. Näitä lisää.

Taitava ompelija työssään. Reunojen siksakkaus on tärkeää puuhaa.

Ja tälläinen siitä tuli. Takana on hupussa pitkä hiippa. Velho oli tyytyväinen ja se lienee tärkeintä.

Haaste

2010-11-12T21:10:00.004+02:00

Kirsu lätkäisi tämmöisen ja kai siihen on sitten vastattava.

1. mitä vastasit pienenä kysymykseen “mikä sinusta tulee isona?”
Syvän meren sukeltaja. En vieläkään ole sukeltanut laitteilla, mutta ehkä sitten joskus.
Paras ja hauskin haaveammatti oli lapsuuteni parhaalla kaverilla. Raukka luuli, ettei naispoliiseja ole, niin se halusi poliisien kahvinkeittäjäksi, että pääsee kuitenkin poliisiasemalle.

2. mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Maailman vahvin nalle oli mun lemppari. Aku Ankkaa ei mulle koskaan tullut. Ukko tilasi sen muutama vuosi sitten mulle lahjaksi, että minäkin saan oman Akkarin kotiin joka keskiviikko.
Peukaloisen retket taisi olla munkin suosikki. (Näähän on ihan samat kuin Kirsulla)

3. lempileikkejäsi?
Nukkeleikit, piilosilla olo ja taskulamppuvinkki.

4. parhaat synttärisi ja miksi?
En osaa sanoa mitkä olivat parhaat synttärit. Ehkä ne kun täytin 11 ja sain lahjaksi oman MustaPekka-juuston ja kavereille tarjottiin Mövenpickin jäätelöä isoista rasioista ja saatiin syödä loput lusikalla suoraan purkista.

5. mistä urheilusta pidit/harrastit?
Taitoluistelin hetken, kokeilin yleisurheilukoulua, kävin naisvoimistelijoissa, kokeilin ju jutsua. Mistään en voi sanoa tykänneeni. Yhtenä kesänä äiti tais ilmoittaa mut tenniskurssillekin.
Uimista rakastin, vapaa-aikana. Saatiin vähän isompana käydä keskenämme uimahallissa viikonloppuna. Se oli kivaa. Ja sitten hiihto, me hiihdettiin bestiksen kanssa kymmeniä kilometrejä talvella, mutta senkin piti olla hauskapitoa eikä urheilu.

6. ensimmäinen musiikki-idolisi?
Jonna, Minttu sekä Ville. Mulla oli Jonnan kortti nimmarilla ja sitten seuraava suuri taisi olla Madonna.

7. paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Akvacolor- värikynät, 64kpl, punaisessa metallirasiassa. Ne on ihanat ja ovat edelleen voimissaan. Rakastin niitä, sitä kun sain avata rasian ja nostaa ylemmän kerroksen pois ja ihailla niitä värejä ja koskea niihin ja ne olivat vain minun. Ja penselillä piirustus levisi kuin vesiväri.

8. mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Ehkä se on se sukellus-juttu. varmasti on muutakin, mutta ei tule juuri nyt mitään erityistä mieleen.

Haastehan täytyy laittaa eteen päin. Siispä haastan Tiitun ja EllenMariian.